| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Torstai 17.5.2012 |
|
Joulun tähti
Sen täytyi olla pilvetön yö. Pilvetön ja tähtikirkas.
Kuinka muuten he olisivat tienneet tulla Betlehemiin katsomaan vastasyntynyttä poikalasta, pientä vauvaa, joka oli seimeen kapaloituna.
Sen suuren ja kirkkaan taivaalla loistavan tähden näkivät läheisillä kukkuloilla olevat paimenet, mutta eivät vain he. Myös itämaan tietäjät olivat kiinnittäneet jo päiviä aikaisemmin huomiota outoon tähteen tai pikemminkin tähti-ilmiöön ja lähteneet ottamaan selvää siitä, mitä tuon tähden alta löytyisi. He toki tiesivät, että niin merkillinen taivaallinen valoilmiö merkitsisi uuden hallitsijan syntymää, ja siksi he olivat ottaneet mukaan arvokkaita lahjoja, kultaa, hopeaa ja mirhamia.
Tuohon aikaan ajateltiin, että aurinko, kuu ja tähdet kiertävät maata, joka on maailman keskus. Oli kuluva vielä yli puolitoista tuhatta vuotta ennen kuin rakennettiin kaukoputki, joka paljasti planeettojen saloja. Ja tarvittiin älykäs mies, Galileo Galilei, joka oivalsi, että aurinko, kuu ja tähdet eivät suinkaan kiertäneet maata vaan maa kiersi aurinkoa, kuu maata ja planeetat aurinkoa. Ja ne kaukaiset tähdet, ne eivät kiertäneet maasta katsoen mitään, vaan niiden liike johtui siitä, että maapallo kiersi akselinsa ympäri.
Tätä kirjoittaessani en voi tietää, onko jouluaattona Ylä-Savossa niin kirkas sää, että tähdet näkyvät. Mutta jos on, voin suositella omaa jouluperinnettäni.
Monena aattoyönä olen kävellyt ulkona tähtiä katsellen. Kävellyt sitten, kun lahjat on jaettu, kinkkua syöty ja joululaulujen äänet ovat hiljentyneet. Olen kävellyt ulkona, usein yksin, kun muut eivät ole viitsineet tai jaksaneet ulos lähteä, ja miettinyt sitä, kuinka joulu on nyt suoritettu. Ruuat on tehty, on leivottu, on valmistettu ja hankittu lahjoja, siivottu, haettu kuusi ja koristeltu se, käyty joulusaunat ja hoidettu kaikki se, mitä perheen jouluun kuuluu.
Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minä nautin joulusta ja kaikesta siitä, mikä joulun valmisteluun kuuluu. Mutta silti joulu on projekti, ja kun se projekti on kunnialla viety läpi, olo on vähän tyhjä kuten aina, kun joku ponnistus on ohi. Silloin on hyvä hetkeksi rauhoittaa mielensä. Kävely aattoyönä tähtien alla tai lempeässä lumisateessa on mukava hengähdyshetki.
Siellä, tähtien alla, voi kaiken tohinan jälkeen miettiä joulun sanomaa. Jokaiselle meistä se on omanlaisensa, jokainen ottaa joulusta itselleen ne ainekset jotka haluaa ja tarvitsee.
Minulle joulu merkitsee läheisyyttä ihmisten kesken. Ystävyyttä ja rakkautta. Pysähdystä, välietappia keskellä pimeää ja kylmää talvea. Piristystä, jonka voimin jaksaa kohti kevättä ja uutta valoa.
Samalla joulu on syntymää. Vanha jää taakse, mieli kurkottaa uutta kohti. Joulun armon varassa on hyvä luopua ja tarttua uuteen.
Joku toinen noukkii päällimmäiseksi jouluun kenties pelastussanoman, joku jotakin muuta. Mutta kaikille meille joulu on tärkeä juhla, vuoden juhlista kenties tärkein. Mitä muuta juhlaa me valmistelisimme viikkoja, mihin panostaisimme aikaamme ja rahaamme yhtä paljon.
Ei ole oikeaa ja väärää tapaa viettää joulua. Mutta tähtitaivaan alla ainakin minä tavoitan joulusta jotakin lahjoja ja ruokia oleellisempaa: ajatuksen ikuisuudesta. Ja vaikkapa siitä tähdestä, jota paimenet ja tietäjät niin kovin ihmettelivät.
|
|

