| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Johdon kelailua
Maanantaina tuhannet nuoret miehet ja sadat nuoret naiset astuivat varusmiespalvelukseen. Oppivatko he siellä sotimisen lisäksi mitään muuta? Jotkut oppivat ja jotkut eivät, näinhän se menee siviilielämässäkin. Varusmiespalvelus tarjosi ainakin itselleni laajan johtajakoulutuksen, josta parhaiten takaraivoon takoutunut oppi kuuluu: "Hyvä johtaja on hyvä alainen".
Mitä työnteosta tulisi ilman johtamista? Alaiset säntäilisivät varmasti päättöminä toimistoissa tai pyörisivät kahvihuoneissa, kun kukaan ei heitä kaitsisi. Vai sujuisiko työnteko verkkaisesti omalla painollaan toisiin luottaen?
Nykyisin työmaailma pursuaa erilaista johtamista ja sen käsitteitä. Vastaan voi tulla mm. tulosjohtamista, tavoitejohtamista, strategista johtamista, laatujohtamista, osaamisen johtamista, henkilöstövoimavarajohtamisesta luottamukseen perustuvaan voimistuvaan johtamiseen. Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin, eikä kukaan arvaisi, jos puolet määreistä olisi täysin tuulesta temmattuja.
Edellä mainitut määreet ovat kuitenkin esimerkkejä oikeasta työmaailmasta. Mitä nämä johtamisen määreet kuitenkaan meille kertovat? Tulemmeko yhtään viisaammiksi, kun määrittelemme johtajuutta?
Tehokkuudesta ja säästämisestä on tullut hyveitä, joille raivataan tilaa erilaisin johtajuuden määrein. Aina silloin tällöin pohdin, korvataanko puuttuvaa johtamistaitoa epämääräisillä ja moniselkoisilla hallinto- ja johtamishimmeleillä, jotka eivät avaudu suuntaan eivätkä toiseen. Moniportainen johtamiskulttuuri johtaa helposti siihen, että vastuuta pallotellaan edestakaisin johtajalta toiselle.
Korkeakoulut suoltavat markkinoille korkeasti koulutettuja osaajia, joilla on varmasti tietoa johtamisesta ja alastaan, mutta käytännön kokemukset työstä puuttuvat.
Kuinka moni johtaja tuntee todella alaisensa työpäivän solmukohdat ja arkirutiinit alakerran toimipisteessä, vaikka muistaisikin tavoitejohtamisen perusteet konsulttiyhtiön ylihintaiselta kurssilta?
Minua ainakin kauhistuttaisi ajatus itsestäni jonkin sortin viskaalina, jos en olisi tehnyt päivääkään töitä organisaation alatasoilla, vaan nousisin suoraan huipulle papereiden turvin. Uskaltaisin väittää, että henkilöillä, jotka työskentelevät organisaatioiden alatasoilla vertaistensa parissa, on paljon paremmat valmiudet johtaa työtoveriaan käytännön tehtävissä.
Missä on ihmisläheinen johtaminen, vai onko kaikesta johtamisesta häivytetty inhimillinen näkökulma tuottavuuteen pyrittäessä? Johdettavina ja myös johtajina ovat kuitenkin aina ihmiset, jotka ymmärtävät kyllä puhetta, kun sitä tuotetaan ja jaetaan avoimesti ja selkeästi.
Jo 2 000 vuotta sitten Sun Tzu korosti teoksessa Sodankäynnin taito sekä johtamisen että viestinnän merkitystä toiminnan tehokkuudessa. Toivottavasti muita teoksen (sodankäynnin)oppeja ei tarvitse suomalaisessa työelämässä noudattaa - ainakaan kirjaimellisesti.
Koska meillä on nykyään käytössämme huomattavasti tehokkaampaa informaatioteknologiaa kuin dynastioiden Kiinassa, niin johtamisenkin uskoisi olevan tehokkaampaa.
Toisaalta liikaa tekniikkaan luottaessamme saatamme unohtaa, että viestit on tarkoitettu juuri ihmisille. Johtajan tuntiessa aitoa kiinnostusta alaisiinsa, kuunnellessa ja luottaessa heihin viestintä helpottuu huomattavasti ja toiminta tehostuu kaikkien osalta.
Kirjoittaja on opiskelija ja Iisalmen kaupunginvaltuutettu (kesk.)
|
|
