| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Ihmeitä ja kummia
Terveisiä Ameriikan mailta. Kolmen viikon aikana siellä ehti nähdä monta ihmettä ja kummaa, mutta aikalainen ihme oli myös kotiinpaluu. Kun San Franciscon alueella oli tottunut keskipäivän teepaitakeleihin, katsellut kukkaan puhkeavia magnolia- ja kirsikkapuita ja alkukevään muuta väriloistoa, oli niinsanotusti melekoista palata arkeen ja Suomeen. Helsinkiläisellä parkkipaikalla odotellut auto oli keskellä kinosta ja piti kaivaa esiin lapiolla, vaikka ystävättäreni oli sitä käynytkin jo muutaman kerran siirtelemässä. Ja täytyy sanoa, että äkkinäinen ulkolämpötilojen noin 45 asteen ero on saanut minut pysyttelemään ensimmäiset päivät aika visusti sisätiloissa.
Ameriikan ihmeistä suurimmat olivat tietenkin ne kaksi ainokaista lapsenlastani, joiden vuoksi reissuun lähdettiin. Saatatte arvata että ikävä ehti jo ollakin moneen kertaan, kun edellinen tapaaminen oli heinäkuussa.
Pienempi lapsista on nyt vuoden ja kahden kuukauden, suurempi vajaat kuusi vuotta vanha. Molemmat olivat tietenkin kasvaneet ja kehittyneet. Suurempi oli oppinut aika hyvin lukemaan ja kirjoittamaan, mutta vasta englanniksi, koulukielellään, jota hän jo varsin sujuvasti puhuu. Mutta vielä suurempi ihme ja kumma oli pienempi. Kävely ja jopa juoksu sujuu, vaikka sanat ovat vielä hakusessa. Mutta tahtia se ei haitannut: kovin näppärästi nuorimies osasi löytää isänsä tietokoneen, ipadin, panna siihen virrat päälle ja hakea ihan itse esiin hauskan lingupingu-pelin ja ryhtyä sitä pelaamaan.
Mihin tämän ajan lapset oikein ehtivätkään. Leikinköhän tuossa iässä itse vielä edes käpylehmillä...
Lähdimme matkaan ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä ja palasimme sopivasti tämän päivän toisen kierroksen vaaleihin. Nykytekniikan aikana suomalaisen vaalikamppailun seuraaminen ei kuitenkaan ollut sieltäkään saakka vaikeaa. Sanomalehtien verkkoversiot ja Ylen uutiset ovat aivan samalla tavalla sieltä luettavissa ja seurattavissa.
Tasan kaksi viikkoa sitten, sunnuntaiaamuna, heräsimme keittämään aamukahvit ja kiirehdimme avaamaan tietokoneen. Kymmenen tunnin aikaeron ansiosta saimme ensimmäisen vaalikierroksen tulokset jo heti aamutuimaan. Yleisradion lähetystä pystyi netin kautta seuraamaan ihan reaaliajassa, joten nähty on niin Väyrysen pettymys, Soinin selitykset kuin Lipposen murjotuskin.
Viime uutisten mukaan ulkosuomalaiset ovat äänestäneet näissä vaaleissa vilkkaammin kuin koskaan. Äänestämässä kävivät, kahteen kertaan, toki myös poikani ja miniäni. Äänestystilanne kuului olleen muuten totutunlainen, mutta molemmilla kerroilla Suomi-kerholla oli tarjottu oikein vaalikahvit, suomalaisen pullan kera. Uurnana oli tosin toiminut joku vanha pahvilaatikko, mutta lienevät sieltä heidänkin äänensä tänne päätyneet.
Toisella kerralla äänestyspaikalla kuului olleen jopa ensimmäistä kertaa vilkkaampaa, ja paikalle oli joku järjestänyt oikein bussikuljetuksenkin. Hienoa, että niin nämä tilapäisesti kuin monet pidempäänkin ulkomailla olevat pääsevät ja isolla joukolla myös haluavat päästä vaikuttamaan siihen, millainen ykkösmies ja keulakuva meillä seuraavat kuusi vuotta on.
Ja se, kuinka nämä Ameriikan ja meidän Suomessa asuvien äänet vaikuttavat, senhän me tiedämme tänä iltana. Jännittävää!
|
|
