| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Torstai 17.5.2012 |
|
Hyvä alainen
Kirjoitin pari viikkoa sitten tällä palstalla siitä, millainen on mielestäni hyvä pomo. Ihan tasapuolisuuden vuoksi on kai sopivaa miettiä myös sitä, millainen on hyvä alainen.
Paitsi että jos sana pomo joskus tuntuu turhanaikaisen pönäkältä, niin tuo alainen se vasta hölmö sana on. Kuulostaa paperinmakuiselta organisaatiokaaviolta. Ja onkin.
Mutta parempaakaan sanaa en nyt keksi. Kysymys ei siis ole pelkästään siitä, millainen on hyvä duunari, hyvä työntekijä. Vaan nimen omaan siitä, mitä esimies odottaa henkilöstöltä.
Ja onhan tuota alaiskokemustakin kertynyt pian 40 vuotta sen parikymmenvuotisen esimieskokemuksen lisäksi. Kas kun esimiehelläkin on yleensä aina pomo, ellei sitten satu olemaan yrittäjä ja yrityksensä omistaja.
Hyvä duunari on tietenkin ihminen, joka tekee sovitut työt rivakasti ja tekee hyvää jälkeä.
Mutta alaiselle on muitakin määreitä.
Luulenpa, että moni esimies haluaa, että alainen on solidaarinen ja tukee. Yhtä lailla kuin alaiset odottavat solidaarisuutta ja tukea pomolta, pomokin toivoo ja haluaa sitä alaisiltaan. Kas kun hänenkään asemansa ei ole aina helppo. Pomolla on pomo, jolla on pomo, jolla on pomo...
Mitä suurempi yritys tai työyhteisö, sen pitempi ketju.
Tietty kuuliaisuus on tietenkin tärkeää. Se työ, josta palkka maksetaan, on enimmäkseen nurkumatta meidän itse kunkin tehtävä.
Mutta ainakin itse toivon ja odotan, että alainen osaa myös sanoa mielipiteensä. Ja sanoa sen ihan pyytämättäkin.
Pomona ja alaisena tiedän vallan hyvin, etten minä eikä kukaan muukaan pomo tiedä saati ymmärrä kaikkea. On vain hyvä, jos joku nostaa esiin eriävän näkökulman tai tuo uutta tietoa.
Saa, ja pitää olla myös eri mieltä! Vasta niin saadaan aikaan hyviä päätöksiä, kun kaikki näkökulmat tulevat esiin.
Mutta kun päätöksen on sitten tehnyt se, jolla on siihen natsat, niin myös menetellään. Sekin kuuluu homman luonteeseen.
Hyvä työyhteisön ilmapiiri on isolta osaltaan kiinni avoimuudesta. Joskus se ymmärretään niin, että pomon pitää tiedottaa, mutta pomolle ei kerrota mitään. Avoimuus vain yhteen suuntaan on kuitenkin pitkän päälle aika mahdoton yhtälö.
Hyvä alainen ei, minun mielestäni, kuulu siihen joukkoon, joka värkkää selän takana kapinaa tai kampittaa esimiestään. Hyvä alainen osaa itse tulla tai lähettää luottamusmiehen puhumaan pomolle suoraan, jos ongelmia on. Vasta jos pomo asian tietoonsa saatuaan päättää väärin tai ei ryhdy korjaamaan asioita, on syytä mennä pomon pomon puheille.
Luulen, että jokainen pomo toivoo alaisiltaan myös aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja sitoutumista niihin tehtäviin, joista palkkakin maksetaan. Harva meistä on palkattu vain oleilemaan työpaikalla, harvan toivotaan pistävän aivonsa työpäivän ajaksi narikkaan.
Työpaikoilla on kuitenkin muitakin rooleja kuin pomon ja alaisen. Vieläpä yksi paljon näitä kumpaakaan tärkeämpi rooli.
Kas kun me kaikki yhden ja saman työpaikan ihmiset olemme keskenämme ja toisillemme myös työtovereita.
Hyvä työtoveruus on minusta samaa sukua hyvän pomoroolin ja hyvän alaisroolin kanssa. Avoimuutta, aktiivisuutta, toisen tukemista. Ja kiireissä auttamistakin.
Työkaveria ei saa kampittaa, mollata tai kiusata. Olipa hän sitten työkaveruuden lisäksi pomon tai alaisen roolissa.
|
|

