| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Huonekasvit helvetistä
Maailmassa on jälleen meneillään suuria, merkittäviä asioita. Venäjä meinasi palaa poroksi, Suomen kuuluisinta ja eniten fanitetuinta vaimonhakkaajaa kohdellaan viimein miehen ansaitsemalla tavalla, syksy tekee, perhana, tuloaan ja maanmieheni ovat hämmennyksen vallassa miettiessään, suhtautuako Suomen, täysin laillisen huijaamisen avulla voitettuun, Paras Maa -titteliin turvallisella sarkasmilla vaiko patrioottisella hehkutuksella.
Itseänihän tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti tuo huonekasvien tilanne. Omassa olohuoneessani, ymmärrättehän.
Nuo huonekasvit kun tiedettävästi vaikuttavat merkittävissä määrin joka kodin ilmapiiriin - enkä puhu kasveista nyt sisustuselementteinä. Kasveilla on suuri vaikutus meidän mielenterveyteemme ja vaikutukset alkavat heti tuon vihreän ruipelon kastaessaan ensimmäiset lonkeronsa uuden kotinsa kosteisiin multiin.
Yllättäen, "helpoksi kaveriksi" mainostettu pehko kuolee alle viikon sisällä hämärissä olosuhteissa, omistajan hellästä hoidosta piittaamatta.
Toinen tapaus puolestaan kukoistaa ja elellä rehottaa täysin unohdettuna, rikollisen väärin hoidettuna, tuhoisissa elinolosuhteissa kasvatettuna.
Sanokaa minun sanoneen, mikäli puhutaan luonnollisen ja yliluonnollisen välisestä rajasta, hiimailee kasvien hoito jossain kaukana rajan tuolla puolen.
Samaanit eivät ole kuolleet keskuudestamme, heidät voi nykyäänkin tunnistaa täydellisesti hoidetuista kukkapenkeistä ja menestyvistä huonekasviarmeijoista, joiden hoito menee Täysin Ohjekirjan Mukaan.
Itsestäni voin todeta, etteivät peukaloni viherrä ja samaanirumpuni soi vailla rytmitajua. Kysykää vaikka kaktuksiltani, jotka vuoroin mädäntyivät, vuoroin kuivuivat tai homehtuivat ja voin vaikka vannoa, että kastelin kaikkia aivan yhtä paljon.
Henkimaailman hommia, sanoisi isäni ja katoaisi golfkentille kohti auringonlaskua. Allekirjoittanut puolestaan jää olohuoneeseensa kiristelemään hampaitaan keskelle kasvejaan, joiden menestymisen ja tuhon logiikan luontoäiti on määrännyt naukkailtuaan namusedältä saamiaan mikkihiirinappeja.
Hyvät lukijat, voin vain todeta, että tässä vaiheessa kodin ilmapiiri on syvästi järkkynyt kasvien irrationaalisuudesta ja se tarrautuu hädissään naapurikotien helmoihin.
Ystäviltänne ja tuttaviltanne saatte ehkä kuulla, kuinka Heidän kasvinsa kyllä kukkivat ja Onpas Omituista, että teillä on ollut vähän ongelmia, kai muistatte kastella niitä tarpeeksi?
Aikaa myöten oikuttelevat huonekasvit saattavat johtaa itsetunnon laskuun, oman todellisuudentajun hämärtymiseen ja jopa ystävyyssuhteiden kylmenemiseen.
Olette kaikki varmasti joskus kokeneet tämän. Arvioivat katseet vieraiden skannatessa huushollisi elävät ja joskus eläneet huonekasvit. Naapurisi hehkutukset hänen kukoistavastaan kaktuksesta ja omat, tuskaiset muistosi kompostiin aikoja sitten kuopatusta piikikkäästäsi. Omahyväiset virneet sukulaistätiesi huulilla heidän jaellessaan sinulle hoito-ohjeitaan ja kateuden pistokset syvällä rinnassasi ihaillessasi tuttavasi olohuoneessa asustavaa sademetsää.
Ei sillä, että puhuisin omasta kokemuksestani. Ihan vaan yleisluontoisesti todettuna, elämä osaa olla merkillistä omien seinien sisälläkin.
PS. Mikäli joku tietää, kuinka saada enkelinsiipi kukkimaan, neuvot saa lähettää alla olevaan osoitteeseen.
|
|
