| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hamsterit kuntopyörissä
Mikäpä sen mukavampaa kuin asua kaupungissa, keskellä ihmisvilinää, olla tapahtumien polttopisteessä, tuntea elämän kiihkeä syke heti kun astut ovesta ulos. On tehtävää ja nähtävää, uusia ihmisiä ja rajattomasti mahdollisuuksia.
Tulkaa asumaan kaupunkiin, ne sanovat, ja ympäri maaseutua kouluikäiset teinit huokaavat kaipausta täynnä. Ja kaupunkiin ne lopulta muuttavat, kunhan koulusta pääsevät, tuo syrjäseutujen nuorison valtaosa. Tulkaa asumaan kaupunkiin, ne sanovat, se on kustannustehokasta ja ekologista. Siellä valtio palvelee teitä kaikkein parhaiten. Valtio on teitä varten.
Pääs on. (Pyydän anteeksi äärimmäisen köyhää sanavalintaani, en pystynyt parempaan!) Kaupungissa asuminen on syvältä, kukaan ei vain tajua sitä, koska se on niin kauhean helppoa ja mukavaa. Ymmärrättehän, mitä tarkoitan? Ai ettekö? Mietitäänpä asiaa hieman toiselta kantilta.
Kauan, kauan sitten eli joukko ihmisiä, jotka keräilivät, metsästivät ja viljelivät itse tarvitsemansa ruuan. Työtä tehtiin, jotta saataisiin syötävää. Kaikki rakensivat talonsa itse ja tekivät vaatteensa ja muut härpäkkeensä itse. Jos jousipyssystä pamahti jousi, se korjattiin itse ja mentiin sitten lahtaamaan pari suurisilmäistä bambia. Mitään ulkopuolista päällepäsmäriä ei tarvittu, eikä paikallinen zumba-seura olisi luultavasti ollut mikään osallistujamenestys. Ihmisillä oli parempaakin tekemistä.
Nykyään elämä on onneksi helpompaa. Ne asiat, jotka ennen tuli jaksaa/osata tehdä itse, on pitkälti tehty meidän puolestamme. Ruoka tulee nykyään kaupasta. Hedelmissä ei ehkä ole jäljellä enää mitään vitamiineja, lihapullat ovat kanannahkaa ja jänteitä, valmisruuat koostuvat säilöntäaineista, väriaineista, lisäaineista, aromeista sekä kasasta rasvaa tai sokeria, mutta hei, se on helppoa.
Sitä ei tarvitse tehdä itse (kukapa täällä enää osaa suolistaa porsaan?), eikä siihen mene arvokasta aikaasi. Vaatteita ei tarvitse tehdä itse - mitäpä siitä, jos ne hajoavat päälle - eipähän tarvitse tuhlata päiviään neulomiseen. Pyykit pestään meidän puolestamme, astiat pestään meidän puolestamme - kuinka helppoa ja nopeaa! Kävelläkään ei enää tarvitse, istut vain autoon ja se vie sinut perille, jos istut bussiin, niin ajaakaan ei tarvitse itse!
Kaikki tämä säästää Aikaa, se on tärkeää, me tarvitsemme Aikaa, jotta voimme tehdä Jotain Muuta. Niin kuin mitä? Käydä töissä? Kyllä, käydä töissä, mutta suurin osa meistä käy töissä, jotta saa rahaa, jotta voi ostaa autoja, pesukoneita, ruokaa ja vaatteita, jotta meille jäisi Aikaa tehdä Jotain Muuta, johon mahdollisesti myös tarvitsemme rahaa.
Mietitäänpä nyt sitten taas tätä urbaania ihmistä, joka asuu kaupungissa. Hänellä on rahaa. Hänellä on Aikaa. Ja hänellä Ei Ole Mitään Tekemistä! Kaikki on tehty hänen puolestaan. Tästä seuraa turhautumus, tästä seuraa levottomuus, tästä voi seurata Ongelmia. Mitä tehdä? Hän tarvitsee harrastuksia! Hän tarvitsee virikkeitä! Niinpä hän hommaa television, käy zumbassa, käy teatterissa ja taidemuseoissa, käy kaupoissa ostoksilla ja hommaa keräilykohteita ja etsii mielekkäitä harrastuksia. Sillä jostain syystä elämä tuntuu melko tyhjältä, vaikka hän on tehnyt kaikkensa, jotta hänellä olisi aikaa tehdä sitä Jotain Muuta tärkeää.
Se kukoistaa, ken tarjoaa meille kaikki nämä hyödykkeet, järjestää harrastukset ja virikkeet. Ja valtio tarjoaa auttavan kätensä. Jottei meidän tarvitsisi.
|
|
