| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Etevimmät huijarit pärjäävät urheilussa
Politiikan moraalista puhutaan ja kirjoitetaan mediassa paljon. Poliitikot ja puolueet ovat avointa riistaa, joita vaihtelevatasoinen, mutta kriittinen toimittajajoukko pitää sanan mahdillaan enemmän tai vähemmän kurissa.
Toisin on urheilussa.
Urheilu on ja pysyy puhtoisena realismista riippumatta. Myytti rehtiydestä, reiluudesta ja terveestä kilpailusta elää mediassa samaan tapaan kuin YYA-sopimuksen tulkinta suomettumisen ajan ulkopoliittisessa liturgiassa.
Vaikka vähän väliä joku urheiluhuijareista käryää dopingista ja valehtelusta, saa mediasta edelleen sen totuudenvastaisen kuvan, että urheilu olisi puhdasta.
Suomen maineen pitkäksi aikaa pilanneet hiihtäjät, "karpaasit", eivät olleet kärähtäessään pahoillaan siitä, että käyttivät epärehellisiä keinoja, vaan siitä, että jäivät kiinni. Mika Myllylä totesi myöhemmin televisiossa itsestäänselvyytenä, että maastohiihdossa on mahdotonta päästä huipulle ilman douppausta.
Kun ihmettelee millä moraalilla nämä tyypit pystyvät riemuitsemaan epärehellisistä voitoistaan, on pakko tehdä se johtopäätös, että he tietävät kaikkien muidenkin kilpailijoiden käyttävän samanlaatuisia laittomia keinoja. Huijaus on siis lajiin kiinteästi ja välttämättömästi kuuluva piirre ja osaamisalue.
Urheilun moraaliin kuuluu se, että etevimmät huijarit pärjäävät. Kiinnijääjät puolestaan ovat tyhmiä, eivät epärehellisiä.
Urheiluhuijaus ei kuitenkaan ole pelkästään urheilijoiden laji.
Järjestelmällisen huijauksen takana on toinen toistaan pöhöttyneempiä ja korruptoituneimpia urheilujohtajia. Olisi farisealaista kuvitella, etteivät nämä johtajat olisi määrätietoisesti ja järjestelmällisesti kehittämässä doping-osaamista urheiluvalmennuksen keskeisenä osana.
Formula 1:n johtohahmot, diktaattori Bernie Ecclestone ja natsiorgioissa ryvettynyt FIA:n presidentti Max Mosley ovat läpeensä häikäilemättömiä oman valtansa ja taloudellisten intressiensä ajajia. Pelinappuloina olevat kuskit ja yleisö joutuvat mukautumaan siihen, että formuloista on näiden herrojen keskinäisen valtapelin johdosta tehty nykyisin yksi maailman tylsimmistä lajeista. Sääntöjä muutetaan alati miten sattuu, ja radat suunnitellaan sellaisiksi, ettei niillä voi ohittaa.
Suomalainen vaalirahoituskohu on niin ikään pientä verrattuna Bernie Ecclestonen vuonna 2000 tapahtuneeseen miljoonan punnan lahjoitukseen Labor-puolueelle.
Kun Renault-tallin tallipäällikkö Flavio Briatore jäi kiinni kolarihuijauksesta, jonka vuoksi Ferrarin Felipe Massa menetti erittäin todennäköisesti maailmanmestaruutensa, useat formulatahot pahoittelivat "värikkään henkilön" tuomiota ja samalla siunasivat sen tosiseikan, että huijaus on keskeinen osa lajia.
Kruununa koko F1-moraalille omisti podiumille Singaporessa yltänyt Renaultin Fernando Alonso sijoituksensa huijari Briatorelle.
Kirjoittaja on iisalmelaissyntyinen median, markkinoinnin ja urheilun tarkkailija.
|
|
