Eipä kiireitä jäniksen selässä

20.2.2010 05:08 Tarja Tikkanen

Kaikki tietää mitä tarkoittaa, kun sanotaan "Ei tässä nyt ihan jäniksen selässä olla...". Eli, eipä tässä niin kiirettä. Sunnuntaisella suksimatkallani, moottorikelkkareittejä lukuunottamatta koskemattomilla hankiselkosilla hiihdellessäni tuli tuokin hokema mieleen.

Umpihangessa uppuroidessa oli pakko välillä pysähtyä ja katsella ympärilleen. Samoilla seutuvilla oli yksi jos toinenkin jänöjussi kuljeskellut, jäljistä päätellen. Niitä tuttuja: kaksi töppösen jälkeä perätysten, sitten kaksi rinnakkain. Miettikääpäs muuten joskus, kumpaan suuntaan siinä onkaan mennä töpelletty. Minulta on päässyt kansakoulun biologian opit unohtumaan tässä kohtaa.

Välillä tuo tasainen rytmi kuitenkin näytti kat-keavan. Loiks, loiks ja sitten tömps. Arvelin, että siinäpä on jänöjussi istahtanut, pysähtynyt toviksi tunnustelemaan tulevaa. Mitä lie ristihuuli mietiskellyt. Nakerteliko vain äsken pajusta napsimansa eväät välillä suuhunsa. Suuntaa se ainakin on pysäkiltään muuttanut. Jossain kohtaa päättänyt kaartaa loivasti, mutkan kautta takaisin päin. Toisessa taas tehnyt kiverän käänteen, ihan muualle.

Mutta siis. Eihän tuo vanha hokema pidä ensinkään paikkaansa. Ei jäniksen selässä meno oikeasti olisi kiireen kanssa kulkemista, vaan sitä mitä moni varmasti elämässään hentoisesti kaipailee. Rauhallista kulkemista, välillä pysähtelyä ja tuommoista, savolaisittain sanoen katastelua, mutustelua ja makustelua.

Hikipäässä kulkiessani ajattelin, että kunpa tosiaan voisinkin hypätä jäniksen selkään. Sellainen matkanteko olisi minusta ihan mieluista ja mielekästä. Voisi pysähdellä milloin haluaa. Seisahtua hetkeksi hissunkissun miettimään, mitäs sitten.

Ja sitten, pitkäkorvan lailla, ottaisi sen suunnan mikä parhaimmalta näyttäisi. Kääntyisi vaikka täyskäännöksen tai ottaisi takapakkia, mikä nyt oikealta itselle ja kaikille osapuolille kohtuudella tuntuisi.

Paljon paremmin kiirettä kuvaamaan sopii "pää kolmantena jalkana". Se tosin on yhtä älykäs sanonta kuin Veikko HuovisenHavukka-ahon ajattelijassa esittämät "välikädet". Ukko siinä miettii, että mitä ne välikädet oikeastaan ovat, että ovatko ne sellaisia ylimääräisiä käsiä varsinaisten alla, tekevät omia askareitansa siinä.

Välikäsille olisi kyllä töitä varmasti kenellä tahansa. Miten kätsyä, kun voisi vaikka virkata tai nostella puntteja samalla kun kirjoittelisi jotain tähdellistä tai miksei jotain vähemmän tärkeääkin. Välikäsillä kävisi syöminenkin joutuisasti. Voisi ahtaa vihanneksia sillä välillä, kun toisilla tavoittelisi pihvin palasta, siinähän jää noin normaalisti ihan suotta tyhjää joutoaikaa väliin.

Tosin siinä oltaisiin taas vanhan tutun kiireen äärellä. Että viis välikäsistä. Kunhan näillä kahdella luojanluomalla oppisi jotenkin hosumaan asioita kohdilleen.

Jos pää nyt kuitenkin tuntuu olevan kolmantena jalkana, olisi viisautta hypätä jäniksen selkään. Siellä ne maisemat vaihtuvat ihan leppoisaan tahtiin.

Välillä ehtii hengähtää ja syödä mussuttaa vaikka eväät ilman välikäsiäkin.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi