| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Ei kun orava
Näinä euron huojumisen aikoina monikin on haikaillut takaisin vanhaa Suomen markkaa.
Haikailijoilta on saattanut unohtua se, millaista oli kun markka aikanaan heilui. Siihen nähden euro on ollut vakaa ja turvallinen valuutta, vaikka eteläiset höllemmän talouskurin ja veromoraalin maat sen mainetta nyt pilaavatkin.
Kun markka vielä oli kiinteä valuutta, jonka arvosta Suomi päätti yksin, elämä oli monelta osin paljon nykyistä epävarmempaa. Vientiteollisuuden menestyksen turvaamiseksi markan arvoa laskettiin esimerkiksi 70-luvun lopulla yhden vuoden aikana kolme kertaa. Vientiteollisuus hyötyi, mutta kaikki ulkomailta tuotu tavara kallistui. Inflaatio laukkasi ja korot olivat korkeita.
Vielä hankalampaa oli sitten, kun markka lopulta oli pakko päästää kellumaan, jolloin sen arvo määräytyi markkinoilla. Tämä tapahtui vuonna 1992. Kymmenet, sadat ja jopa tuhannet firmat menivät nurin markan arvon rajusti heikentyessä. Monet yksityisetkin olivat muuttaneet lainojaan markka-arvosta muihin valuuttoihin. Kun keinotekoisesti väärällä tasolla pidetty markka sitten romahti, moni päätyi menettämään rahansa ja ison osan omaisuudestaan.
Niihin tilanteisiin nähden tämäkin euroaika on suorastaan onnellista. Vakaata ja turvallista. Ja meidän asuntovelallisten korot, nekin ovat aivan eri tasolla kuin markkamaailmassa.
Euron käy kuin käy. Mutta jos yhteisvaluutasta jossakin vaiheessa luovutaan, miksi tyytyä Suomen markkaan. On meillä perinteisempiäkin nimiä rahalle!
Sana raha on suomen kielessä merkinnyt alunpitäen oravannahkaa. Oravannahoilla maksettiin verot, ja oravannahka oli käypä valuutta kun tavara vaihtoi omistajaa. Oravannahka toimi aikanaan samalla lailla kuin seteli tänä päivänä.
Kymmenen oravannahkaa muodosti tikkurin, ja neljänkymmenen nahan, neljän tikkurin nippu oli nimeltään kiihtelys.
Ehdotan, että jos euron tilalle tulee meidän oma valuutta, sen nimeksi tulisi orava.
Kiihtelyksistä ja tikkureista en niin välitä, eikä 40-järjestelmä tänä päivänä ole kovin tehokas. Joku pienempi rahayksikkö toki luultavasti tarvitaan korvaamaan nykyiset sentit, markka-ajan pennit. Mutta mikä?
Ensimmäiseksi minulle tuli mieleen sana tiitiäinen. Sehän kuvaa jotakin pientä, mutta samalla mukavan myönteistä.
Yksi orava on yhtä kuin sata tiitiäistä, opetettaisiin koululapsille euron hajoamisen jälkeen. Minulle kelpaisi!
Mutta oikeasti toki toivon, että euro kestää nykyisen myllerryksen. Että etelän maat saadaan noudattamaan luterilaista budjettikuria ja maksamaan veronsa. Että erilaiset vakaus- ja muut toimet saadaan aikaan ja että ne joita nyt autetaan, maksavat aikanaan velkansa auttajille takaisin.
On se euro vaan niin kätevä valuutta lähes koko Euroopassa. Vahva ja helposti vaihdettava valuutta kaukomailla. Spekulantit eivät sitä heiluttele läheskään yhtä helposti kuin markkaa ennen. Ja korot, ainakin minä iloitsen siitä, kun korot ovat alhaalla ja inflaatio kurissa.
Mutta jos vaihtamaan joudumme, vaihdetaan sitten perinteisimpään rahaan, siihen oravaan. Ja tiitiäisiin.
|
|
