| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Äänivyöry
Tänään aika moni - toivottavasti - käy äänestämässä suosikkiaan tasavallan seuraavaksi presidentiksi.
Suomessa on aika monta äänestäjää, joista jokainen käy piirtämässä lippulappuseen oman numeronsa. Ja tyyli on vapaa, vain lopputuloksella on merkitystä.
Harmillista on, että itsekin olen vielä pikkuisen flunssan vaivaama. Nokka valuu ja jatkuvasti saa yskiä, mutta onneksi pikku hiljaa olo alkaa parantua.
Kerkesin jo säikähtää, jotta kuinka kovaksi flunssa äityykään. Miten olisin voinut äänestää presidenttiä, jos flunssa olisi vienyt äänenkin? Niinkin on monta kertaa käynyt.
Ja siitähän innostuin miettimään, että eipähän ole äänestäminen lopulta ollenkaan yksinkertainen asia. Henkilökohtainen äänenmenetys kun ei ymmärtääkseni ole läheskään niin paha asia kuin se, että ehdokas menettää äänensä kertalinttuulla kuten Sampo pisteensä.
Entäs kun joskus minulla on hieman karhea ääni aamuisin. Onko se jotenkin huonompi kuin vaikkapa äänimiehen ääni?
Kuka muuten tietää, mitä vaaleissa tekee äänitarkkailija? Onko hän se mies tai nainen, joka istuu äänestyssalissa pienessä pulpetissa ja tarkkailee, kuinka sujautan äänestyslipukkeen uurnaan?
Ei, hän on varmaankin ääntenlaskija. Ja tiedoksi: ääntenlaskijalla ei ole mitään yhtäläisyyttä juomanlaskijan kanssa. Olen tämän selvittänyt.
Ääntenlaskijahan on se, joka saa kokousväen hiljaiseksi. Kaikkihan ovat huomanneet, kuinka hiljaisuus laskeutuu alle sekunnissa kokouspaikan ylle, kun pitäisi valita ääntenlaskija. Kukaan ei puhu. Kaikki katselevat kattoon. Viheltelevät äänettömästi Internationalia.
Kukaan ei vieläkään puhu, eikä kukaan esitä ketään.
On hyvä, että kuntien valtuustoissa ja muissa ammattikokouksissa ääntenlaskijat on nimetty etukäteen, esitys vain hyväksytään. Muuten varmaan vieläkin odotettaisiin, että joku uskaltaisi esittää vieruskaveriaan tuohon vaativaan kunniatehtävään.
Kaikkihan siihen haluavat, mutta kukaan ei julkea esittää itseään. Ei edes kuiskata vierustoverille, että esitä minua.
Äänitarkkailija saattaa muuten lymyillä äänestyssalissa myös piilossa, niin kuin monessa konserttisalissakin. Ei häntä näy, mutta niin vain tarkkailee, että äänet menevät oikein.
Mutta mistä hän voi sen tietää, jos ei ole uurnan sisällä?
Entä äänittäjä, mikä hänen roolinsa on? Äänestäjän ymmärrän, samoin ääntenkalastajan, niitäkin olen nähnyt.
Äänialan ammattilaisilla voi olla vaikeuksia, mutta vielä vaikeampaa on näillä informaatioteknologian edustajilla. Joku bittinikkarihan ei pääse vaaleissa lainkaan loistamaan.
Olen kuullut, että kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjelmointikieli on vain ykkösiä ja nollia erilaisessa järjestyksessä. Eikä ole näissäkään vaaleissa ehdokasta, jonka numero olisi ykkönen tai nolla. Atk-miehellä lienee edessään vaikea valinta.
Eikä ole sen helpompaa sellaisellakaan musiikin ammattilaisella, joka on tottunut äänilauluun. Hän kun ei voi tietää omaa ääntään, kun ei kuule ykkösääntä. Summassa on äänilaulajankin äänensä annettava.
Mutta jos todella aletaan miettiä, mikä olisi vaikein äänestäjän rooli vaaleissa, yksi nousee ylitse muiden. Siis jos nimikkeillä pelataan.
Taitaa olla niin, että vain valtakirja pelastaa, jos on ammatiltaan äänetön yhtiömies.
|
|
