Yleistä melskettä

31.3.2012 6:04 Erkki Virtanen

Vanha viisaus väittää, politiikassa asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Viime aikoina on alkanut vahvasti tuntua, että julkisuudessa etusijalle asettuvat asioiden sijasta ihmiset ja heidän tekemisensä. Googlaus tuotti kehysriihelle 88 000 ja arvonlisäverolle 420 000 osumaa. Sen sijaan Stefan Wallin osui 1,6 miljoonaa ja Hilkka Ahde 4,3 miljoonaa kertaa.

Ministerin toki kannattaa pysyä totuudessa. Silti tavan tallaajalle arvonlisäveron korotus on taatusti tärkeämpi asia kuin ministeri Wallinin absoluuttisten faktojen jatkuva vatvominen.

Jään myös mielenkiinnolla odottamaan, puolustaako media jatkossa yhtä näyttävästi mutakin työnantajan kiusaamia työntekijöitä kuin nyt Hilkka Ahdetta.

Toki asioistakin on puhuttu. Välikysymyksiä on tehty sellaista vauhtia, että kohta ne on sidottava indeksiin, ettei niiden arvo aivan täysin romahda.

Ensin keskusta teki välikysymyksen kuntarakenneuudistuksesta. Se vastusti raivokkaasti itse keksimäänsä uudistusta, jota se väitti hallituksen uudistukseksi. Ongelma syntyi siitä, että keskustan kauhistuttava kuntauudistus ei ole hallituksen kuntauudistus.

Vasemmisto ei kannata uudistusta, jossa uhkaillaan lähipalveluiden alasajolla ja lähidemokratian kuihtumisella. Me tuemme uudistusta, joka turvaa lähipalvelut, niiden rahoituksen ja lähidemokratian sielläkin, missä ne nykymenon jatkuessa väistämättä kuihtuvat pois.

Keskeisintä kuntauudistuksessa eivät ole rajat, vaan palvelut. Kuntien palvelut pysyvät kunnossa, kun huolehditaan niiden riittävistä voimavaroista. Liian pienten kuntien rahat ja vetovoima eivät riitä pysyvän terveydenhuollon henkilöstön palkkaamiseen. Tämä on avannut tietä terveyspalveluiden yksityistämiselle. Yksityinen terveysbisnes vyöryttää julkista terveydenhuoltoa. Se voidaan pysäyttää vain rakentamalla kunnat riittävän vahvoiksi vastaamaan tähän haasteeseen. Se on kuntauudistuksen tärkein tehtävä.

Hallitus ei kuntavälikysymykseen kaatunut, mutta keskusta ei lannistunut. Se teki Suomen ensimmäisen virtuaalivälikysymyksen. Keskusta ei tyytynyt vain vastustamaan vain hallituksen politiikka. Se kävi huhun kimppuun. Huhun oli pannut liikkeelle Helsingin Sanomat joka kirjoitti, että kehysneuvotteluissa päätettäisiin kotihoidon tuen lyhentämisestä.

Keskusta haistoi poliittisen pelin mahdollisuuden ja vaati huhun kumoamista. Hallitus vastasi, että. kotihoidon tuen leikkauksesta ei ole päätetty, koska yhdestäkään leikkauksesta ei ole päätetty. Budjetin kaikki momentit ovat auki ja niistä päätetään yhdellä kertaa. Kehysneuvottelujen sosiaali- ja terveyspoliittista osuutta erittäin läheltä seuranneena voin vakuutta, että tämä myös piti paikkansa: lopulliset ratkaisut tehtiin neuvottelujen viimeisenä yönä klo 3.35.

Niihin ratkaisuihin ei kuulunut kotihoidon tuen leikkaus, koska kukaan ei sitä neuvottelujen missään vaiheessa esittänyt. Keskusta ilmoitti, että sen välikysymys esti leikkauksen. Jos väite pitäisi paikkansa, niin sopii kysyä, miksei keskusta sitten tehnyt välikysymystä arvonlisäveron korottamisesta. Siinä sitä olisi ollut ihan oikea torjunnan kohde.

Kehysriihen päätökset, työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto ja etuuksien indeksitarkistuksen aikaistaminen osoittivat, mitä eroa on vasemmistoliiton ololla nykyisessä hallituksessa ja taannoisissa Lipposen hallituksissa. Lipposen hallituksissa jouduimme leikkaamaan kaikkein köyhimpien ja työttömien perusturvaa. Kataisen hallituksessa olemme ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että sitä parannetaan.

Se työ jatkuu.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi