EmediateAd

Vanhuspalvelulaki tulee - oletko valmis?

12.11.2011 5:06 Erkki Virtanen

Möttösen Mummo täytti sata vuotta. Paikallislehden toimittaja teki haastattelua: "No sanokaapas mummo, miltä osin olisitte elänyt toisin, jos olisitte tiennyt, että elätte näin vanhaksi?" "Olisin elänyt terveellisemmin", kuului vastaus

Kaikki eivät pysy terveinä, vaikka eläisivätkin terveellisesti. Vanhuus tuo raihnaisuuden. Vaikka yhä useampi vanhus säilyy toimintakykyisenä, kasvaa vääjäämättömästi myös hoivaa ja hoitoa tarvitsevien määrä.

Tietoisuus tästä kehityksestä iskostuu tajuntaamme yhä useammin omien henkilökohtaisten kokemustemme kautta. Vanhempamme eivät enää tulekaan yksin toimeen kotonaan. Tarvitaan apua kotiin tai paikka hoivaa ja hoitoa tarjoavasta laitoksesta.

Näistä hoitokodeista ja -laitoksista on tullut todellisia kauhutarinoiden syntymäkoteja. Kuvaukset siitä, kuinka riittämätön henkilökunta riistää vanhuksen arvokkuuden makuuttamalla tätä vaihtamattomisissa vaipoissa, ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Aivan liian usein nämä tarinat eivät ole tuulesta temmattuja.

Eipä ihme, että vanhustenhuolto on politisoitunut. Turhautuneet omaiset ottavat poliitikkoihin yhteyttä, saadakseen parannusta läheistensä hoitoon ja vielä tuhraantuneemmat vaativat heitä vastuuseen ainakin liian vähäisestä henkilökunnan määrästä.

Mutta politiikka toimii toiseenkin suuntaan. Jotkut poliitikot ovat oivaltaneet, että kas: vanhukset ja heidän omaisensa; siinäpä laaja ja altis äänestäjäpotentiaali! Omaisten hätäännystä ymmärtäviä ja tarpeen mukaan huolta tai lohdutusta jakavia poliitikkoja on alkanut esiintyä kuin suppilovahveroita loppusyksyllä. Tekoja on esiintynyt merkittävästi vähemmän.

Poliitikkojen vanhusinnostuksen kirkkain helmi on vanhuspalvelulaki. Viime vaalien alla jokainen itseään kunnioittava ehdokas vaati vanhuspalvelulain säätämistä niin ponnekkaasti, että rupesi tuntumaan ikään kuin kaikki vanhustenhuollon ongelmat ratkeaisivat, kun semmoisen lain vain saisimme.

Mutta on jotain tapahtunutkin. Vanhuspalvelulain valmistelu käynnistyi jo viime vaalikaudella. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että lain valmistelua jatketaan valmiin lakiluonnoksen pohjalta ja että laki tulee voimaan 2013.

Lakiluonnos lupaa, että jokaiselle yli 80-vuotiaalle, on kunnan seitsemän päivän kuluessa pyynnöstä järjestettävä palvelujen tarpeen kartoitus. Kartoituksen tulosten pohjalta on laadittava palvelu- ja hoitosuunnitelma, jossa määritetään palvelutarpeet ja miten niihin vastataan. Ikäihmiselle syntyy oikeus niihin palveluihin, jotka suunnitelmaan on kirjattu, joten kunnan on ne järjestettävä.

Jokaiselle, jolle palvelusuunnitelma on tehty, kunnan on nimettävä vastuuhenkilö, joka huolehtii, että se myös tehdään, mikä on luvattu. Kunnilla on tähänkin saakka ollut velvollisuus järjestää vanhuspalvelut. Niille kunnille, joiden vanhustenhuolto on jo nyt asiallisella tasolla, laista syntyy säästöjä. Huonosti asiansa hoitaneiden kuntien menot voivat lisääntyä, mutta olennaista on, että kaikkien tarpeessa olevien vanhusten hoiva lain myötä paranee.

Pelkkä laki ei kuitenkaan tuo autuutta. Hoivan ja hoidon paranemisen edellytys on, että myös kunnat hoitavat vastuunsa. Vaikka lakiin kirjoitettaisiin minkälaiset oikeudet ja henkilöstömitoitukset tahansa, ei niistä suurta iloa koidu, elleivät kunnat osoita riittävästi henkilöstöä ja muita voimavaroja vanhustenhuoltoon. Se, käykö jatkossa näin, ratkaistaan ensi syksyn kuntavaaleissa.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.