| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Terveydenhuoltojärjestelmä uudistettava!
Kun savolainen sairastuu, häntä ei ensimmäiseksi kiinnosta, minkä järjestelmähäntä hoitaa, kunhan laadukkaat palvelut saa jonottamatta ja kohtuuttomitta kustannuksitta.
Yksilön tasolta tarkastellen asia on näin. Politiikan kannalta tilanne on toinen. Palvelujen laatu, saatavuus ja kustannukset riippuvat niihin käytettävissä olevista voimavaroista ja myös siitä, miten palvelujen tuotanto on järjestetty. Tästä seuraa, että terveyspoliittisilla päätöksillä on merkitystä meidän jokaisen henkilökohtaiseen terveydenhuoltoon.
Viime eduskunta sääti uuden terveydenhuoltolain, mutta terveydenhuollon rakenteet ja rahoitus jäivät uudistamatta. Niinpä elämme edelleen Paras-lain jälkilöylyissä Kysteri-himmeleineen kaikkineen.
Rakenneuudistuksen välttämättömyydestä vallitsi jo ennen vaaleja laaja yksimielisyys. Niinpä uudistus kirjattiin hallitusohjelmaan. Siinä se kytkettiin kiinteästi osaksi vahvojen peruskuntien pohjalle rakentuvaan kuntauudistusta.
Hallitusohjelman mukaan mennään, mutta jo Säätytalolla minua epäilytti tämä "koplaus". Ongelma syntyy siitä, että uusia peruskuntia syntyy vähintään sata. Se tarkoittaisi keskimäärin 50 000 väestöpohjaa, mikä terveydenhuollon riittävän rahoituspohjan turvaamiseksi on liian vähän.
Hallitusohjelmassa ei määritellä kuntauudistuksen eikä terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen sisältöä. Se herättää kysymyksiä. Minultakin on kysytty. Kuntauudistuksesta en sano muuta kuin, että Pohjois-Savossa on arvioni mukaan vuonna 2016 kolme kuntaa.
Terveydenhuollon rakenteista sen sijaan esitin jo viime syksynä oman mallini, joka on hallitusohjelman jälkeenkin toteuttamiskelpoinen.
Suomeen perustetaan kuntien omistamina 20-30 terveyspiiriä, jotka vastaavat koko julkisen terveydenhuollon järjestämisestä sekä terveydenhuoltoon läheisesti kytkeytyvästä sosiaalityöstä.
Piirit hankkivat palvelut ensisijaisesti peruskunnilta, mutta myös yksityisiltä tuottajilta. Tuottajat solmivat sopimuksen palvelutuotannosta piirien kanssa. Vaativin erikoissairaanhoito siirretään yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaviin "ervapiireihin".
Piirit saavat rahoituksensa valtiolta, kunnilta ja vähäisessä määrin asiakasmaksuista. Perusterveydenhuollon asiakasmaksut poistetaan. Piirit vastaavat terveydenhuollon rahoituksesta kattavasti. Rahoitusvastuu koskee perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen, matkakorvausten, sairauspäivärahojen ja lääkekorvausten rahoitusta.
Työnantajat ja työntekijät osallistuvat sairauspäivärahojen rahoitukseen.
Päätökset voimavarojen käytöstä tehdään tarpeen, oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden perustalta. Piirien päätöksiä palveluiden määrästä ja niiden tasosta ohjaavat yhteiset valtakunnalliset hoitolinjaukset, joiden perusperiaatteet hyväksyy eduskunta. Samoin eduskunta päättää piireille ohjattavan valtion tuen määristä em. periaatteiden mukaisesti.
Asukkailla on oikeus vapaasti valita terveyspalveluidensa tuottajat niiden joukosta, jotka ovat tehneet sopimuksen oman alueensa terveyspiirin kanssa.
Päätöksenteosta terveydenhuoltopiireissä vastaavat demokraattisesti valitut luottamuselimet. Päätöksenteon alueellinen läheisyys turvataan. Piirien asukkaiden ja potilaiden vaikutusmahdollisuuksia lisätään erilaisin aidosti vaikuttavin paneelein ja kyselyin.
Tämän jälkeen alankin ihmetellä, miten tekeillä oleva Itä-Suomen sairaanhoitopiiri (ISER) ja jo melkein valmis Kysteri aiotaan sovittaa hallitusohjelman asettamaan raamiin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
|
|
