| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tasa-arvoista aluepolitiikkaa
Euroopan unionin aluepolitiikalla on Savossa saavutettu merkittäviä asioita. Unionilta kanavoidulla rahoituksella on tuettu meidänkin maakunnan kilpailukykyä ja työllisyyttä erilaisten hankkeiden kautta.
Esimerkkinä Ylä-Savossa on rahoitettu hanketta, jolla tuetaan tuiki tarpeellista liiketoimintaosaamista aloittavissa ja jo toimivissa yrityksissä. Varkaudessa tuttu esimerkki on akkutehtaan rakentamisen tukeminen EU-rahoista. Näitä esimerkkejä pitää saada meille jatkossakin!
Tällä hetkellä Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnassa, jonka jäsen itsekin olen, keskustellaan vuoden 2013 jälkeisestä aluepolitiikasta ja rahoituksen painopisteistä. Vaihtoehtoja on useita ja viimeisiä hetkiään istuva komissio on vielä halunnut tuoda oman paineensa keskusteluun.
Komissio haluaisi siirtää unionin budjetin painopisteitä alustavien kaavailujen mukaan esimerkiksi aluekehityksen ja maatalouden tukemisesta ilmasto- ja energiapolitiikan hyväksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahoitus aluepolitiikan ja maatalouden osalta vähenisi tai siirtyisi yhä enenevässä määrin kansalliseksi.
Minusta nämä linjaukset ovat erittäin huolestuttavia ja parlamentissa komission esityksiin on reagoitu hyvinkin kriittisesti.
Mikäli komissio jostain syystä saisi budjettipainotusten uudistamisen läpi, se vaurioittaisi aluepolitiikkaa merkittävästi. Mielestäni komission olisi syytä ymmärtää, että ilmastotavoitteiden ja energiaomavaraisuuden toteutumista tuetaan parhaiten juuri vahvan maatalous- ja aluepolitiikan kautta.
Rahanjaon yksityiskohtaisia kriteerejä voidaan toki muuttaa, mutta koko järjestelmän muuttaminen komission hahmotelmien mukaisesti pudottaisi suuren osan Euroopan maakunnista aluepolitiikan rahoitusvälineiden ulottumattomiin. Tällöin on selvää, etteivät esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä tukevat hankkeet etenisi kovinkaan helposti.
Uusiutuvan energian mahdollisuudet ovat pitkälti maakunnissa ja projektien aloittamisessa EU.lta saatava tuki on merkittävä. Tässä mielessä ilmastotavoitteiden korostaminen ja aluepolitiikasta karsiminen ovat jo lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään.
Aluekehitysrahoituksen nykyjärjestelmä on perusteiltaan hyvä, mutta käytännöissä on parantamisen varaa. Keskittyisin itse uuden järjestelmän luomisen sijasta maksatusten nopeuttamiseen, tuloksellisuuden tehokkaan seurannan menetelmän kehittämiseen, koko rahoitusprosessin yksinkertaistamiseen ja koordinaation parantamiseen kansallisella ja EU-tasolla.
Nämä näyttäytyvät ongelmina tällä hetkellä ja pitää saada hoidetuksi kuntoon ensisijaisesti. Jos pelkästään maksatus ei toimi, on selvää, etteivät kauneimmatkaan poliittiset tavoitteet toteudu. Suomen näkökulmasta on tärkeää, että maamme erityisolosuhteisiin perustuvat tukikriteerit säilytetään.
Omia työpäiviäni ovat värittäneet pitkälti aluekehitysvaliokunnan asiat ja tulevan rahoituskauden rahanjaon periaatteet. Sain myös kaksi merkittävää paikkaa, kun minut nimitettiin aluekehitysvaliokunnan ns. varjoraportööriksi parlamentin mietintöön Itämeri-strategiasta.
Toinen varjorapörtöörin paikka liittyy maatalousasiaan, jossa parlamentti antaa mietinnön paremmasta avunkohdentamisesta sellaisille maanviljelijöille, jotka harjoittavat maataloutta luonnon erityisolosuhteissa.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)
|
|
