| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Talouskriisi uudistaa arvoja
Euromaiden päämiehet myönsivät muutama viikko sitten yhdessä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kanssa Kreikalle uuden yli sadan miljardin euron apupaketin. Ensimmäinen tukipaketti ei riittänyt, Kreikka konttaa pohjamudissa edelleen. Velkataakka ja budjettialijäämä kasvavat ja kansantuote supistuu.
Uutiset talouden kehityksestä eivät ole kovin hääppöisiä myöskään muiden tukipaketteja saaneiden maiden eli Irlannin ja Portugalin suunnalta. Italia ja Espanja taiteilevat kuilun partaalla. Loppua tälle kehitykselle ei toistaiseksi ole näkyvissä!
Viime vuonna ja vielä tämän vuoden alussa näytti siltä, että vaihtoehtoja tukemiselle ei ollut. Tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja ja tukeminen oli pienemmän riesan tie. Hallituspuolueiden yhteinen näkemys oli, että mikäli talouskriisissä vellovia maita ei tuettaisi, mekin putoamme samaan ahdinkoon.
Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen pitivät saavutuksena sitä, että Suomi sai kirjattua hallitusohjelman mukaisesti vakuusehdot uusille tukipaketeille. Todellisuudessa pakettiin kirjattiin löyhä lupaus vakuuksien perustamisesta vain tarvittaessa, eikä todellisia toimia voida edes taata.
Pääministeripuolue Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti kommentoi viime viikolla Keskisuomalaisessa duo Katainen-Urpilaisen johtaneen kansaa harhaan vakuusasiassa. Vakuuksien piti olla Suomen mukaan lähtemisen jyrkkä ehto, ja nyt lopputulos onkin puolivillainen.
Hallituspuolueiden omien rivien rakoillessa olisikin syytä katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasiat. Mitä takuita meillä todellisuudessa on ja mitkä enää ovatkaan oja ja allikko? Keskusta seisoi jo Portugalin avusta keväällä päätettäessä sillä kannalla, että jokin raja on oltava. Portugali oli jo kipurajalla, Kreikan toinen paketti kaukana rajan takana. Mahdollisuus annettiin, nyt piikki kiinni jo.
Talouden taantuma, oli se siten peräisin Euroopasta tai Amerikasta, tulee olemaan väistämättä kotimaan politiikan keskiössä vielä pitkään. Kaikki voimat tulee keskittää siihen, että Suomi selviytyisi mahdollisimman vähin vaurioin tässä tilanteessa jossa suuri osan maapallon talouksista on elänyt yli varojensa.
On pidettävä huolta siitä, että maamme talouden tilanne antaa edelleen pitävän pohjan ihmisten hyvinvoinnille. Tarvitaan edelleen työtä ja yrittäjyyttä, jotta yhä kasvava palvelutarve saadaan tyydytettyä yhä vaikeutuvassa taloustilanteessa.
On hyvä kuitenkin muistaa, että bruttokansantuotteen mittailu ei aina kerro kaikkea maan ja sen kansalaisten tilanteesta. Ihmisten hyvinvointia ei voida mitata vain talouden ja tuotannon kasvun mukaan. Elämänlaatu voi olla hyvä myös kriisimaissa, jos otetaan huomioon myös sosiaalinen eheys ja tasa-arvo, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tai ympäristön tila.
Tällaista uutta, kokonaisvaltaisempaa ihmisten hyvinvoinnin mittaristoa aletaan Suomessakin kehitellä hyvinvointia koskevan päätöksenteon pohjaksi, ja hyvä niin!
Hyvinvointi ei ole pelkkää kasvua tai rahaa. Kasvun rajoja ja talouden kohtuullistamista on todellakin aika miettiä ihmiskunnan eläessä yli varojensa tuhoten samalla peruuttamattomasti luonnonvarojaan. Kun talouden turva uhkaa rapautua, on henkiset arvot kovaa valuuttaa.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja.
|
|
