| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Sisäinen puuttuminen
Politiikassa on periaatteita, joita kaikki pyrkivät noudattamaan. Yksi niistä on se, ettei toisten puolueiden sisäisiin asioihin puututa. Minä teen nyt siitä säännöstä poikkeuksen ja puutun keskustan puheenjohtajavaaliin.
Keskustan puheenjohtajan valinta on vain keskustan ja keskustalaisten asia, mutta Suomen pääministeri on kaikkien suomalaisten asia. Ja keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee pääministeri.
Valehtelisin, jos sanoisin, etten yllättynyt, kun kuulin Matti Vanhasen luopumisilmoituksesta. Hetken kuluttua asia ei tuntunut enää yhtään kummalliselta. Loanheiton kohteena oleminen on pääministerin luontaisetu, mutta Matti Vanhasen kohtelu ruususineen ja lautakasoineen on ylittänyt kaiken kohtuullisuuden rajat. Toki luopumisen varsinaiset syyt löytyvät politiikan puolelta.
Seuraava yllätys tulikin sitten sairaalassa. Makasin reisiluu edellispäivänä ruuvattuna Kysin potilasvuoteessa, kun Paula Lehtomäen kieltäytymisilmoitus oli keikauttaa minut sängystä lattialle. Voin helposti kuvitella, miltä keskustaväestä sillä hetkellä tuntui.
Minusta Paula Lehtomäen ratkaisu oli upea. Se antaa ihmisille uskoa siihen, että poliitikoilla voi olla muitakin tavoitteita kuin vain valtaan pääsy ja siitä kiinnipitäminen.
Lehtomäen ilmoituksen jälkeen naispuheenjohtajaehdokkaista on jäljellä vain Mari Kiviniemi. Hänestä tulisi hyvä keskustan puheenjohtaja - muille puolueille. Hän on osaava ja fiksu, mutta liian viileä ja liian etäinen herättääkseen intohimoja. Intohimoista syntyy toimittajin kiinnostus ja ilman sitä uudelle puheenjohtajalle käy, kuten kävi Jutta Urpilaiselle. Valitettavasti.
Paavo Väyrynen kyllä herättää intohimoja. Hänen ongelmansa ei ole kiinnostuksen puute, vaan vastustajien määrä. Väyrysen kannatusjakauman kuvaaja on keikahtanut normaalijakaumasta ylösalaisin. Kiihkeitä tukijoita on paljon ja vastustajia vielä enemmän, mutta neutraalia porukkaa vain rajoitetusti. Ja juuri se porukka ratkaisee vaalit.
Valistunut keskustaväki ei voi jättää puheenjohtajakisaa Väyrysen ja Kiviniemen varaan. Anneli Jäätteenmäki voisi tehdä komean paluun puheenjohtajaksi, mutta pääministeriä hänestä ei voi tulla. Se on selvää jokaiselle alkuvuodesta 2003 eduskunnassa työskennelleelle. Niin myös Jäätteenmäelle itselleen.
Entä sitten alkukeski-ikäiset miehet? Tuomo Puumala taitaa olla vielä liian nuori, mutta niin Timo Kaunisto kuin Juha Rehulakin sisältävät ominaisuuksia, joilla sekä peitotaan demareita että tehdään yhteistyötä porvareiden kanssa. Tai päinvastoin.
Yhtä vielä puuttuu. Mauri Pekkarinen herättää ristiriitaisia tunteita sekä omissa että vieraissa, mutta ei kukaan voi väheksyä hallituksen monella tavoin kyvykkäintä ministeriä. Ja sitä paitsi: kun kytketään Mauri valtakunnan verkkoon, niin ainakin yksi ydinvoimala voidaan jättää rakentamatta.
Ja lopuksi: keskustalla on kuulemma puoluesihteeriongelma. Miksi kukaan ei käy kysymässä Jari Partasta puoluesihteeriehdokkaaksi? Mies on keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri ja Iisalmesta kotoisin.
Paljon tulee jälkiä, jos parempi mies tai nainen pitää puoluesihteeriksi löytää.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja.
|
|
