| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Seitsemänkymmenvuotinen työ jatkuu
Vuosikymmenten vaihtuessa kansalaisjärjestöissä yleensä jäsenkunta vaihtuu. Niin ikään tavoitteet ja toimintatavat vaihtuvat, kun jotkut tavoitteet toteutuvat ja uusia tulee tilalle.
Mutta mikä voisi olla järjestö, jossa jo seitsemänkymmentä vuotta on ollut samat jäsenet ja melko lailla samat tavoitteetkin? Ja vaikka jäsenet ovat kunniakansalaisia ja tavoitteet yleisesti hyväksyttyjä, tavoitteita ei vieläkään ole Suomessa saatu täysin toteutettua.
Tällainen järjestö on tänä syksynä 70-vuotisjuhlaansa viettävä Sotainvalidien veljesliitto.
Tavoitteita sotainvalidien kuntoutuksesta ja palveluista ei olla saatu täysin toteutettua. Joskus kansalaiset kyselevätkin, miksi "invalidien asiaa ei vieläkään ole saatu hoidettua". Eikö poliitikoilla ole tarpeeksi tahtoa?
Asia ei ole mustavalkoinen. Eduskunnassa on paljon kansanedustajia, joille sotainvalidien asia on tärkeä. Kansanedustajien sekä sotainvalidien yhteisestä tahotilasta johtuen sotainvalideilla on muun muassa tietyn invaliditeetin haitta-asteen jälkeen oikeus kodinhoitoa ja terveyspalveluita sisällä pitäviin valtion korvaamiin kotipalveluihin.
Suomeen on rakennettu sotainvalidien hoito- ja kuntoutussairaaloiden verkosto, jossa on yli 1 600 paikkaa sotainvalideille, joille avopalvelut eivät ole riitävät, vaan jotka tarvitsevat laitoskuntoutusta.
Sotainvalidien hyväksi on vielä työtä tehtävänä. Avopalveluihin on oikeus vain haitta-asteeltaan 20-100 prosenttia invalideille.
Tämä jättää 9 500:sta elossa olevasta sotainvalidista noin 4 000 avopalveluiden ulkopuolelle. Kun sotainvalidien keski-ikä on 87 vuotta, haitta-asterajoista olisi syytä luopua kokonaan.
Toinen yhtä tärkeä tavoite on saada sotilasvammalaissa periaatteessa turvatut palvelut myös käytännössä kaikkien sotainvalidien ulottuville. Nyt näin ei ole, sillä kaikissa kunnissa palveluita ei pystytä järjestämään, ainakaan riittävästi.
Lisäksi yhteiskunnan on löydettävä tukea yli 20 000:lle sotainvalidin puolisolle tai leskelle, jotka ovat tehneet tärkeän ja raskaan työn kotirintamalla, ja/tai invalidin omaishoitajana.
Työtä veteraanien hyväksi on siis vielä jäljellä. Sitä riittää meillä eduskunnassa, mutta jokainen suomalainen voi osallistua omalta osaltaan siihen, ellei muuten, osallistumalla Sotiemme veteraanien keräykseen syksyllä.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Siilinjärveltä.
|
|
