EmediateAd

Sanan ja numeron ristiriita

A A
27.9.2011 6:05 Riikka Manner

Kansallisen politiikan vuoden kuumin vaihe koetaan aina syksyisin, kun budjettikeskustelu yltyy. Poikkeusta ei koettu tälläkään kerralla. Keskustelua aiheutti jo pelkästään avainministereiden tiedotustilaisuuden ajankohta ja sen mahdolliset piiloviestit. Palaute varsinaisesta budjettisisällöstä on ollut julkisuudessa negatiivinen - eikä syyttä.

Kataisen hallituksen ensimmäinen budjettiesitys alkaa sanallisen osionsa puolesta kauniisti. Hallituksen talouspolitiikka tähtää sen mukaan muun muassa talouskasvun vahvistamiseen kestävällä tavalla, työllisyysasteen nousuun, kansainvälisen kilpailukyvyn ja teollisuuden toimintaedellytysten kohentamiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen.

Nämä tavoitteet ovat hyviä ja myös yhteiskuntapoliittisesti oikeudenmukaisia. Hallituksen käytäntö eli budjettiesityksen numero-osio ei kuitenkaan tue kyseisiä tavoitteita.

Hallitus esittää maakuntien kehittämisrahojen leikkaamista. Lähialueyhteistyövaroja vähennetään merkittävästi. Maa- ja metsätalous ajetaan alan yhdessä historian pahimmista kustannuskriiseistä kuilun partaalle juuri, kun viestit maailmalta olisivat vihdoinkin ruuantuotannolle myönteisiä.

Liikennevarat jaetaan niin, että rahat otetaan Itä- ja Pohjois-Suomesta ja sijoitetaan suurimpiin kaupunkeihin. Yritysten investointi- ja kehittämishankkeita saa tehdä ensi vuonna enää poikkeuksellisen vähän. Itse kuohahdin erityisesti myös kaavailuista, joiden mukaan EU:n rakennerahastojen vastinosuuksia pienennettäisiin merkittävästi.

Kun tarjolla on EU-varoja, joiden käyttämistä varten Suomen omasta budjetista pitäisi löytyä enää suhteessa pieni vastinrahoitus, pitäisi nämä rahat aina pyrkiä vastaanottamaan. Se, ja tämä kaikki yhdessä, laittaa pisteen maakuntien elinkeinoelämän ja osaamisen kehittämiselle.

Olen pyrkinyt välttämään kansallisen politiikan kommentointia, ettei suomalaisille synny väärää mielikuvaa siitä, millä tasolla eri päätökset tehdään. Kuitenkin, kun parhaillaan EU-tasolla käydään kovaa vääntöä vuonna 2014 alkavasta ohjelmakaudesta, kotimaan vaikutukset ovat merkittäviä.

Olen itse mukana erityisesti aluekehityspolitiikan neuvotteluissa enkä näe, että Kataisen hallitus osoittaisi tahtoa muodostaa EU:n aluepolitiikan jatkumoa Suomessa kansallisilla päätöksillään.

Esimerkiksi maakuntien kehittämisrahan leikkaaminen vaikuttaa suomalaisten ja meidän alueillemme tärkeiden rakennerahastohankkeiden loppuun saattamiseen jo kuluvan ohjelmakauden viimeisinä vuosina. Lähialueyhteistyövarojen rippeillä ei liene mahdollista jatkaa esimerkiksi turvallisen rajankäynnin edistämistä, mikä olisi tärkeä tuki itäsuomalaisen matkailun kasvulle tai alueemme tuotteiden viennille Venäjän markkinoille.

Aluekehityksen kansallisilla toimilla tehtävää työtä olisi ehdottomasti myös liikenneinfrastruktuurin pitämistä sellaisessa kunnossa, että alueita voidaan sen tuella todellisesti kehittää.

Liikennemäärärahojen nyt julkistetut esitykset vahvistavat sitä marssia, että harvaan asutun Suomen liikenne on muiden palvelujen kustantaja. Tämä pätee luonnollisesti koko Suomeen, mutta käytännössä maksajana on Itä- ja Pohjois-Suomi ja nimenomaan niiden suhteellinen kilpailukyky, jota esimerkiksi EU:n aluepolitiikalla yritetään petrata.

On hyvin tunnettu tosiasia, että Itä-Suomi on pääomaköyhää aluetta. Mikäli alueen kehittymistä halutaan tukea, pääomaa on saatava maakuntien ulkopuolelta.

Esitetyllä budjetilla eriarvoisuutta vähennetään, jos kansalainen sen itse maksaa ja jos sattuu asumaan kehä kolmosen sisäpuolella.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kesk.).

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi