| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Rahalla olisi käyttöä Suomessakin
Otsikko viittaa parhaillaan ministeriöiden välisissä neuvotteluissa olevaan hallituksen esitykseen eduskunnalle vuoden 2011 budjetista. Valtiovarainministeriö avasi pelin muutama viikko sitten julkistamalla oman näkemyksensä budjetin linjauksista.
Budjetin kokonaissummaksi ehdotettiin 50,4 miljardia euroa. Valtionvelka nousisi ensi vuonna 85 miljardiin euroon, joka on noin 46 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseemme. Velannousun taustalla on osaltaan budjettiehdotukseen sisältyvä peräti 8,8 miljardiin euroon kohoava alijäämä, joka käytännössä katetaan lastemme ja lastenlastemme maksettavaksi lankeavalla velalla.
Esityksessä monia kansalaisia on erityisesti pöyristyttänyt se epäsuhta, mikä vallitsee todellisuuden ja Jyrki Kataisen (kok.) ministeriön esityksen välillä. Tässä pari esimerkkiä:
Kehitysapua halutaan nostaa sadoilla miljoonilla euroilla. Esityksen mukaan kehitysavuksi luokiteltavan rahan määrä nousisi kaikki ministeriöt mukaan laskettuna huimaavaan 1,1 miljardiin euroon. Venäjälle, joka on luonnonvaroiltaan ja voimavaroiltaan maailman rikkaimpia valtioita, halutaan edelleen antaa jo vuodesta 1990 jatkunutta kehitysapua noin 20 miljoonan euron edestä. Luulisi jo tähän mennessä annetut 300 miljoonaa euroa riittävän. Eikö kotimaassa ole nälkäjonoja ja asunnottomia jo ihan riittävästi?
Asia on niin, että jos kehitysapua jaetaan jollekin taholle ikuisesti, ei kehitysavun sisimmäinen tarkoitus koskaan täyty: auttaa avunsaajaa kehittämään yhteiskuntaansa ja luomaan sitä kautta vaurautta itse. Kehitysapu on ilmeisesti sen verran tuottoisa bisnes Suomessa, että sitä halutaan jatkaa, tuloksista viis.
Erityisesti Vihreät vetoavat tässä kohtaa retoriikassaan aina Suomen sotien jälkeen saamaan apuun. Pitää paikkansa, että Suomi on saanut apua esim. Ruotsista ja USA:sta, lähinnä yksityisten ja YK:n järjestöjen toimesta. Mutta emme saa apua enää. Miksi? Varmaan siksi, että käytimme saamamme rahat ja tavarat luodaksemme vaurautta itse. Tulos näkyy.
Paras motivaation lähde ns. alikehittyneen valtion kehityksestä vastuussa oleville hallituksille ei suinkaan ole tieto ikuisesta rahavirrasta (Vihreiden linja) vaan tieto rahavirran määräaikaisuudesta (Perussuomalaisten linja).
Toinen esimerkki budjettiesityksen epäsuhdasta löytyy energiaverotuksen parista. Ensin hallitus päätti poistaa yrityksiltä kela-maksut ja sai aikaan 750 miljoonan euron vajeen valtion kassaan. Nyt tämä vaje katetaan nostamalla energiaverotusta. Kovimman hinnan tästä maksavat Pohjois-Savon kaltaisilla, pitkien välimatkojen alueilla toimivat yritykset sekä pohjoissavolaiset asukkaat entisestään kohonneina polttoaine- ja lämmityskuluina sekä sitä kautta lopulta kohonneina vuokrakuluina.
Kunnille esitys ei muuten paljoa hyvää lupaa. Kuntien rahoitusasema heikkenee entisestään, joskin valtiovarainministeriö uskoo paranevien talousnäkymien ja sitä myötä kasvavien verotulojen vahvistavan kuntien taloutta nykyisestä. Se ei kuitenkaan välttämättä riitä, sillä valtio on nimennyt toistakymmentä uutta kuntaa kriisikunniksi. Näiden kuntien kohtaloksi tulee lopulta pakkoliitos johonkin toiseen kuntaan, keskustan ajaman Paras-hankkeen hengen mukaisesti.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.
|
|
