| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Raamista ratkaisu työmarkkinoille
Tupon modernisoitu versio raamisopimus saatiin työmarkkinoilla aikaan. Tätä on syytä arvostaa Suomessa. Muualla Euroopassakin sopimusta hämmästellään. Suomalaisia työmarkkinoita vakauttava sopimus on erityisen tervetullut nyt, kun Euroopan taloudessa eletään harvinaisen myrskyisiä aikoja.
Työrauhan ja maltillisten palkankorotusten mahdollistamisen lisäksi raamisopimuksella on monia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vaikka parantamisen varaakin aina on, neuvotteluissa saatiin työnantajat ja tekijät puhaltamaan yhteen hiileen ja sopimaan lukuisista parannuksista siten, että ne sopivat mahdollisimman monille aloille.
Saavutusten lista on pitkä: vuorotteluvapaajärjestelmä pysyy ennallaan, eikä korvaustasoihin ole tulossa muutoksia. Ansiotuloverotus kevenee korvaamaan palkansaajien työeläkemaksua ja muutoksesta koituva verotulojen menetys korvataan kunnille. Työttömyysturva paranee. Isyysloma pitenee ja muuttuu lapsikohtaiseksi. Lomautusajan korvauksessakin valtio tulee vastaan.
Aloista etenkin kuljetusalan ja metallin mukaan saaminen oli tärkeää. Tehykin koukkasi sovittelijan kautta sopimukseen.
Uusi työministeri, ammattiliittotyössä kokenut Lauri Ihalainen selvisi mallikkaasti raamikoitoksesta. Myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja pääministeri Jyrki Katainen ansaitsevat kiitokset sopimuksen syntymisestä.
Kuten Urpilainen on todennut, Suomen vakaan ja ennustettavan talouskehityksen kannalta on tärkeää, että valtion ja työmarkkinoiden kesken sovittu raamisopimus sai kattavan luottamuksen ammattiliitoilta ja työnantajilta.
Jopa EK:n Mikko Pukkinen on kiitellyt, että sopimukseen liittyvät toimenpiteet kohdistuvat kilpailukyvyn ja kotimaisen kysynnän kannalta oikein. Toimilla tuetaan palkansaajien ostovoimaa ja edistetään investointeja ja kilpailukykyä. Sopimuksen laaja kattavuus avittaa tuotantoa ja ulkomaankaupan toimitusvarmuutta.
Skeptikkojen joukossa Aktian Timo Tyrväinen kuuluu ajattelevan, että Suomessa pitäisi mieluummin tehdä joitain muita, kilpailukykyä tehokkaammin vauhdittavia uudistuksia. Tyrväinenkin on sentään nähnyt raamissa kaksi vakauttavaa piirrettä: taantumaan luultavasti astuvassa Suomessa ei lakkoilla, eikä työmarkkinoilla aleta vaatia palkankorotuksia mahdollisessa itse aiheutetussa inflaatiossa.
Epävarmoina talousaikoina vakauteen luottamisen merkitys korostuu.
Yksi heikkous raamisopimuksesta löytyy, se ei nimittäin itsessään edistä miesten ja naisten välistä palkkatasa-arvoa. Tasa-arvotoimia siis vielä tarvitaan.
Sopimusyhteiskunnan voimaa ilmentävissä Tupoissa oli monia vahvuuksia. Tupoissa luotiin yhteinen kokki, jolla pystyttiin kokonaisvaltaisesti vastaamaan makrotaloudellisiin tavoitteisiin: Kilpailukyky, Ostovoima, Kansantalouden kasvu ja Inflaatio. Työnantajapuoli tosin kritisoi tupoja jäykiksi haluamaansa markkinavetoiseen yhteiskuntaan.
Tupojen väistyttyä seuraavaksi yritetyissä liittokohtaisissa ratkaisuissa liian moni kokki johti sekalaiseen soppaan. Liittokohtaisilla sopimuksilla ei kerta kaikkiaan pystytty mitoittamaan palkankorotuksia oikealla tavalla kansantalouden ja tuottavuuden kehityksen kannalta.
Raamisopimusta synnytettäessä opittiin menneistä. Todettiin, että jos tupo-kokin keitos on nykyhetkeen liian jähmeää ja liittokohtainen liian irtonaista, on kolmas, raamisopimus, sopivaa. Tulos näyttääkin useimmille kelpaavan.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.
|
|
