EmediateAd

Poliisin resurssit on kohdennettava oikein

10.3.2012 5:04 Markku Eestilä

Liikenneministeri Merja Kyllönen on tarmokkaasti lähtenyt taistelemaan rattijuoppoutta vastaan. Pitkään nuorisotyötä tehnyt Kyllönen on oikeassa: alkoholi ja liikenne eivät sovi yhteen. Itse asiassa en tunne ainuttakaan kansanedustajaa, joka millään tavalla kannattaisi humalassa ajamista. Kaikki kansanedustajat ovat siis samaa mieltä kuin liikenneministeri, riippumatta siitä onko rattijuopumuksen promilleraja 0,5 tai 0,2.

Poliisi arvioi itse, että se tarvitsee noin 40 miljoonaa euroa lisää rahaa, että toimintakyky ja näkyvyys säilyisi koko maassa. Resurssit eivät enää riitä pienempien näpistysten ja varkauksien tutkimiseen. Tämä lisää ymmärrettävästi poliisien turhautumista ja vähentää työmotivaatiota.

Ministeri Kyllösen pitäisikin miettiä yhteiskunnan ongelmia kokonaisvaltaisesti ja sitä mitä työtä poliisilla teetetään. Väistämätön tosiasia on se, että promillerajan lasku lisäisi merkittävästi poliisin työtä ja Suomeen saataisiin 10 000 uutta rikollista, sillä rattijuopumus on aina rikoslain alainen asia.

Häikäilemätön ja röyhkeä rikollisuus on Suomessa hälyttävällä tavalla lisääntynyt. Asuntoja ryöstetään keskellä päivää ja ihmisten kimppuun käydään jopa pankkiautomaateilla. Joka viikko saamme lukea myös uusista väkivaltaisuuksista ja entistä raaemmasta perheväkivallasta.

Suomen pitäisi olla turvallinen ja järjestäytynyt yhteiskunta. Tällaiseen yhteiskuntaan ei sovi myöskään järjestäytynyt rikollisuus. Silti rikollista toimintaa harjoittavat liivijengit saavat kokoontua rauhassa ja soluttautua yhteiskunnan rakenteisiin. Ainakin itse priorisoin näihin asioihin puuttumisen poliisin ydintehtäviksi.

Istun eduskunnassa turvallisessa seurassa, poliisien keskellä ja vielä yksi edessä. Kaikilla heillä on pitkä siviiliura takanaan ja sen lisäksi monipuolinen kokonaisnäkemys yhteiskunnasta. Yksikään heistä ei kannata promillerajan laskua, vaan he asettuvat oikeusministeriön ja oikeusministeri Henrikssonin kannalle. Itse olen samaa mieltä heidän kanssaan ja myös siitä, että ammattimaisen rikollisuuden rangaistuksia on kovennettava.

Kaikkein vaarallisimpia liikenteessä ovat yli yhden promillen humalassa ajavat ja elämänhallinnan menettäneet päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttäjät. Näin promillerajan lasku ei auta tähän vakavaan ongelmaryhmään, joka toistuva ajaa tuhdissa sekavuustilassa ja on useimmiten osallisena ikävissä kuolonkolareissa. Jos jotakin inhimillistä halutaan edistää, niin se on vahva puuttuminen syrjäytymisen syihin ja päihderiippuvaisten auttaminen. Tässä suhteessa presidentti Niinistön avajaispuhe antoi ainakin minulle paljon toivoa!

Kun puhutaan rattijuoppoudesta, niin on muistettava, että se ei rajoitu pelkästään liikenteeseen. Tuomituksi voi tulla kun kyntää traktorilla peltoa, siirtää autoa talliin tai ajaa ruohoa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla. Kohtuus ja terve järki tulee aina olla mukana myös lainsäädännössä. Tiukkapipoisen liikennevalvonnan jäljiltä meillä on jo 75 000 kansalaista, jotka ovat vaarassa menettää korttinsa ja sitä kautta jopa työnsä olemattoman ylinopeuden tai kännykkään puhumisen takia.

Toivoisin liikenneministeri Kyllösen ottavan kärkkäästi kantaa myös tärkeisiin liikennepoliittisiin kysymyksiin. Voisiko ministeri edistää sakotuksen pisteytysjärjestelmän käyttöönottoa, jotta pienistä liikennerikkomuksista ei menettäisi korttiaan niin helposti. Nykykäytäntö on kohtuuton, varsinkin ammattiautoilijoiden kohdalla. Toivottavasti ministeri jaksaa ja kiireiltään kerkiää myös puolustamaan 5- tietä ja Savon rataa, jotta ne otettaisiin mukaan koko Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ydinluokkaan.

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja.