| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Paluu ark(t)isiin asioihin
Parlamenttityö jatkuu osaltani. Tällä viikolla Strasbourgin täysistunnossa käsiteltiin tukku tärkeitä asioita.
Unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on puhuttanut tämän vuoden aikana. Lissabonin sopimuksen myötä perustettu ulkosuhteiden korkean edustajan virka ja erityisesti tehtävän hoitaja, komissaari Ashton, on herättänyt yllättävän suuria tunteita. Keskustelu on ajautunut irti sisällöstä, mitä pidän erittäin surullisena. Unioniin muodostuvan entistä vahvemman ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisältö ja se, mitä yhdessä lopulta aletaan tehdä, on myös kansallisesti merkittävä asia. Tällä viikolla parlamentti linjasi, että lähtökohtaisesti unionin on tehostettava strategista riippumattomuuttaan sekä harjoitettava vahvaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Suhtaudun itse erityisen kriittisesti unionin vahvaan puolustuspolitiikkaan. Mielestäni tämä on kansallinen asia ja monessa maassa myös kansalaisille tärkeä periaatteellinen kysymys.
Täysistuntosalin ulkopuolella paljon puhuttanut teema oli luonnollisesti talous. Lähestymiskulmia keskusteluissa oli kaksi: EU2020-strategia ja meneillään oleva syvä talouskriisi Kreikassa, joihin molempiin liittyen täysistunnossa äänestettiin. EU2020-strategia tähtää työllisyyden ja talouden kasvuun ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Komissio on valinnut viisi painopistettä, jolla työtä viedään eteenpäin. Työllisyyttä nostetaan, tutkimusrahoitusta kasvatetaan, koulutukseen osallistuvien määrää nostetaan, köyhyyttä alennetaan merkittävästi ja vielä sitoudutaan vahvasti ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Tavoitteet saattavat kuulostaa kaukaiselta sananhelinältä, mutta jokainen niistä on merkittävässä asemassa talouden suunnan pysyvässä taittamisessa. Mitä useampi on töissä ja kouluttautuu, sitä vahvempi pohja meillä on saada jalansijaa siitä talouskasvusta, joka meille on avautumassa osaamista soveltamalla. Ilmastonmuutostaistelu avaa myös Suomelle mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja erityisesti metsätaloudelle.
Kreikan hankalan tilanteen myötä on keskusteltu siitä, pitäisikö unionin yhteisesti auttaa velkakriisiin painuneita jäsenmaita. Tällä viikolla keskusteltiin Euroopan valuuttarahaston perustamisesta jäsenmaiden talouskriisistä selviämisen tukemiseksi. En itse kannata uusien järjestelmien luomista edes vakavien talouskriisien varalle. Meillä on jo olemassa kansainvälinen valuuttarahasto, johon Euroopan valtioidenkin on uskallettava tarpeen tullen turvautua. Uskon myös, että jäsenmaiden kansalaisten solidaarisuus joutuisi liian kovalle koetukselle, mikäli alkaisimme merkittävissä määrin täyttää toisten valtioiden alijäämiä.
Yhtenä Suomen kannalta merkittävänä aiheena täysistunnossa käsiteltiin arktisten alueiden EU-politiikkaa. Suomessakin arktisista alueista on virinnyt aktiivista keskustelua ja nyt onkin syytä käsitellä linjaukset, joilla kansainvälistä politiikkaa ja kansallisia toimia suhteessa arktisiin alueisiin ohjataan. Alueilla lepää valtavat energiavarannot ja tulevaisuuden merkittävien kuljetusreitistöjen on uumoiltu kulkevan arktisten alueiden kautta. Tästä syntyvät taloudelliset intressit kiinnostavat ympäri maailmaa, varsinkin kun alueen omistussuhteet ovat epäselviä. Tässä on siis tärkeää, että EU-tason lisäksi suomalaiset toimivat aktiivisesti myös kansallisella tasolla. Alue tarjoaa niin suuren hyötymahdollisuuden, ettei arktisesta junasta ole vara myöhästyä.
Euroopan parlamentin jäsen (kesk.), Varkaus
|
|
