| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Osaavia aikuisia kouluun!
Yksi suomalaisen yhteisvastuun suuria ideoita on ollut, että kaikilla on oikeus sivistykseen. Tämän periaatteen varassa Suomeen on kehitetty peruskoulu, jossa opitaan ehkä parhaiten maailmassa.
Mutta onko kaikilla sittenkään nyky-Suomessa mahdollisuus sivistykseen? Miltä koulunkäynti mahtaa tuntua, jos kirjaimet hyppivät silmille, tai pulpetissa pysyminen tuntuu oikeasti mahdottomalta esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriön vuoksi?
Jokaisella lapsella pitää olla oikeus apuun, jos tarve tulee jossain vaiheessa yhdeksää vuotta, minkä lapset peruskoulussa viettävät. Tähän tarvitaan turvallisia, osaavia aikuisia. Kuitenkaan tavoitteeseen ei päästä jos turvalliset aikuiset paimentavat luokkia kuin lammaslaumoja: ryhmäkoot on saatava kuriin.
Yksi mahdollisuus kehittää oppimisen tasavertaisia mahdollisuuksia on selkeyttää koulunkäyntiavustajien asemaa. Eduskunnassa on nyt käsittelyssä perusopetuslain muutosesitys.
Koulunkäyntiavustajien asema erityisopetuksen toteutuksessa jää nyt lain muutosesityksessä edelleen muodottomaksi. Tämä hämärä rooli näkyy nykyäänkin käytännössä esimerkiksi siten, että oppilashuollossa koulunkäyntiavustaja jätetään yleensä kokonaisopetuksen ulkopuolelle. Hän kuitenkin tuntee oppilaan tarpeet erinomaisesti, ja joissain tapauksissa parhaiten kaikista koulun aikuisista.
Koulunkäyntiavustajien kelpoisuuden määrittely loisi paremmat edellytykset opettaja-koulunkäyntiavustaja-työparien yhteistyölle, ja vahvistaisi koulunkäyntiavustajien osaamista. Lisäksi, avustajien asema kouluissa selkiytyisi.
Perusopetuslain muutosehdotuksessa koulunkäyntiavustajista puhutaan tukipalveluiden yhteydessä. Lähinnä kouluavustaminen on yhdistetty vaikeavammaisten oppilaiden tukeen ja hoivaan. Monessa kunnassa erityisopetusta on jo nyt alettu järjestää lakiluonnoksen hengessä ja tulkinnat vaihtelevat.
Samalla kun koulunkäyntiavustajien toimenkuvaa ja pätevyysvaatimuksia selkeytetään, tulee muistaa, että oppiminen luokassa on opettajakunnan vastuulla. Pedagogista vastuuta ei voi sälyttää koulunkäyntiavustajille, koska nyt meillä on jo erityisesti tähän työhön koulutettu ammattiryhmä, opettajat.
Samoin vastuu siitä, että erilaisten oppilaiden erilaiset tarpeet tulevat tunnistetuiksi, tulee olla opettajien vastuulla, vaikka avustaja voi tässä tietenkin avustaa.
Erityisopetuksen kehitys on vaikeaa, jos ryhmät ovat paljon suurempia kuin 20 oppilaan ryhmiä. Ideaaliryhmäkoko olisi 20 oppilasta.
Tällä on suuri merkitys niin oppimisen, erityisten tarpeiden huomioimisen, kuin esimerkiksi koulukiusaamisenkin kitkemiseen. Erityistarpeiden huomiointia on kehitettävä pienten ryhmäkokojen tukemana. Jokaisella lapsella on oikeus henkilökohtaiseen opetukseen ilman lääkärinlausuntoja.
Kirjoittaja on SDP:n kansan-edustaja Siilinjärveltä.
|
|
