| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
Oikeudenmukaisuutta kriisien hoitoon
Europarlamentin syksyn keskustelu on pyörinyt nimitysspekulaatioiden ohella lähinnä talous- ja työllisyyskriisissä sekä ilmasto- ja energiahaasteissa. Molempien kohdalla on todettu, että maksumiehiksi uhkaavat jäädä ne, jotka ovat tilanteisiin vähiten syyllisiä eli kehitysmaat.
Maailman köyhimmistä köyhimmät ihmiset joutuvat kärsimään siitä, kun taloustaantumassa useat maat leikkaavat rajusti kehitysapuaan, jopa humanitaarista katastrofiapuaan. Kehitysyhteistyövarojen lisäksi kehitysmaille tärkeitä ovat yksityiset ja julkiset investoinnit, jotka ovat laman aikana nekin rajusti pudonneet
EU-arvioiden mukaan 50 miljoonaa uutta ihmistä on joutumassa köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyys ja sitä seuraavat nälkä, jano ja hoidettavissa olevat taudit tappavat joka viikko pelkästään lapsia enemmän kuin Tsunamin uhreja oli yhteensä.
Näistä 30 000 päivittäisestä lapsiuhreista emme näe erikoisuutislähetyksiä eivätkä perheiden kokemukset nouse otsikoihin, vaikka heidän elämä ja kärsimys ovat aivan yhtä merkityksellisiä.
Eräs syy koettuun finanssikriisiin on kansainvälisten valuuttavirtojen heikko valvonta. Nykysäännösten mukaan EU-maissa toimivien ylikansallisten yhtiöiden ei tarvitse eritellä tilinpäätöksissään sitä, mistä maasta voitot on kotiutettu ja paljonko esimerkiksi kehitysmaahan on maksettu veroja - jos ollenkaan. Rahat ovat voineet päätyä joihinkin maailman yli 70 veroparatiisista, joista puolet on Euroopassa tai merentakaisilla hallintoalueilla.
Laittomat rahansiirrot ovat noin 1000 miljardia euroa vuodessa ja kasvavat lähes 20 prosentin vuosivauhtia. Eurooppalaisten lainsäädäntöalueiden osuus näistä hämäristä rahavirroista on ainakin 70 prosenttia. Ne on saatava kuriin ja läpinäkyviksi, sillä ne rapauttavat valtioiden veropohjaa ja myötävaikuttavat koettujen finanssikriisien syntymiseen.
EU:n harjoittama energiapolitiikka ei myöskään ole kaikilta osin järin kauaskatseista. Isot liikeyritykset ovat hankkineet kehitysmaista, kuten Tansaniasta, Mosambikista, Ghanasta ja Etiopiasta, satojatuhansia hehtaareita viljelymaata biopolttoaineiden tuotantoon ja se on paikallisesta ruoantuotannosta pois.
EU:n tulee tarkistaa tässä linjaansa: se ei voi hankkia kehitysmaiden köyhien käytöstä maata 10 prosentin biopolttoaineosuuden täyttämiseksi vuonna 2020, vaan tavoitetta tulee joko alentaa tai se tulee täyttää pelkästään ns. 2. sukupolven tuotannolla, kuten esimerkiksi Suomessa kehitetyllä puun kaasutusmenetelmällä tai levä-mikrobipohjaisella biopolttoaineen tuotannolla.
Köyhyys ja syrjäytyminen niin meillä kuin muualla ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, vaan siihen voidaan puuttua päätöksenteolla. Maailmassa on tarpeeksi ruokaa elättämään nykyinen väestömäärä, mutta halu jakaa se oikeudenmukaisesti puuttuu.
Tämän maailman menoa voisi kai kuvata runoilija Erkki Lemisen aforismilla: "Maailmassa on vain yksi synti: rakkaudettomuus, kaikki muut ovat sen jälkeläisiä".
Kirjoitta ja europarlamentaarikko (KD).
|
|
