EmediateAd

Oikeudenmukaistako?

15.10.2011 6:07 Elsi Katainen

Valtion ensi vuoden talousarvioesitys on julkaistu ja siitä on käyty keskustelua eduskunnan suuressa salissa kiivain tuntein koko kulunut viikko aamusta iltaan. Hallituksen linja on tuttua sinipunaa: maaseutu ja kunnat saavat satikutia ja sosiaalinen ja alueellinen epätasa-arvo on kasvussa.

Kunnilta katoaa vuositasolla 631 miljoonaa, mikä pakottaa ne leikkaamaan sieltä missä niitä kipeimmin tarvitaan: palveluista. Haja-asutusalueiden yrittäjät, lapsiperheet ja vanhukset joutuvat kohtuuttoman suuren taakan kantajiksi näissä taloustalkoissa. Hallitus haluaa raivokkaasti kiistää puheet ikävänkuuloisesta pakosta, mutta mitä muutakaan ilmaisut "perälaudoista" ja "rautaisesta ohjauksesta" saati kuntia kuristavat taloudelliset realiteetit ovat? Myös kiinteistöveron irrottaminen verotulojen tasausjärjestelmästä on nollasummapeliä, joka ei tuota valtiolle lisätuloja mutta eriarvoistaa kuntia entisestään.

Hallitus on leikkaamassa myös koulutuksesta, maamme tulevaisuuden todellisesta investoinnista. Lukioverkkoon kohdistuvat 30 miljoonan leikkaukset ja maakuntien ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista karsitaan sadoilla. Yksin Savonia-ammattikorkeakoulu joutuu luopumaan sadasta uudesta opiskelijasta! Päätöksillä painetaan elinvoimaa ja osaamista pois maakunnista, pääkaupunkiseudun korkeakoulujen kärsiessä vain kosmeettisista leikkauksista.

Keskusta rakensi Suomeen kattavan ja laadukkaan korkeakouluverkoston, jonka hallitus nyt haluaa murskata. Millainen on sivistysmaa, joka asettaa lapsensa ja nuorensa eriarvoiseen asemaan koulutuksen saatavuuden suhteen? Vaikeinakaan aikoina oikeudenmukaisuudesta ei pidä tinkiä.

Työmarkkinoilla saatiin onneksi kokonaisratkaisu aikaan, joka toivottavasti rauhoittaa markkinoita ja estää lamauttavat lakot. Kuitenkin hallitus jälleen luisti kolmikantaisesti sovitusta tavoitteesta kaventaa sukupuolten välistä palkkatasa-arvon eroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, jota olisi ollut mahdollista saada eteenpäin käydyissä neuvotteluissa.

Voi vain todeta, ettei hallitus ottanut tosissaan naisvaltaisten alojen palkkakysymystä. Ilmaan jää jälleen myös kysymys siitä kuka pitää viljelijöiden puolta? Heidän tulotasonsa kun entisestään putoaa. Hieno asia on, että hallitus veti kuitenkin takaisin aikeensa vuorotteluvapaan leikkauksista.

Hallituksen tuoreessa yli 52 miljardin euron budjetissa velkaa maalle otetaan yli seitsemän miljardia euroa. Tämä on hirvittävä summa - velkaantumisen vauhti on saatava pysähtymään. Verotulot ovat valtion talouden perusta. Tällaisessa talouden tilanteessa onkin pystyttävä tunnustamaan se tosiasia, että verotuloja tarvitaan. Tämä on kuitenkin tehtävä harkiten ja oikeudenmukaisesti.

Keskustan jo ennen vaaleja esillä pitämä yleisen arvonlisäverokannan nosto olisi yksi ratkaisu oikeudenmukaisempaan suuntaan. Välttämättömyyshyödykkeitä, kuten ruokaa ja lääkkeitä on verotettava kevyimmin. Palvelualat on pidettävä kilpailukykyisinä työpaikkoina myös verotuksen keinoin. Keskustan linja onkin, ettei hallituksen kaavailemaa kampaamoiden, ompelimoiden, suutareiden ja tilattavien lehtien arvonlisäveroa pidä nostaa.

Yhteiskunnan eheys perustuu pitkälti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Hallituksen historialliseksi mainostaman perusturvauudistuksen ulkopuolelle ovat kuitenkin jäämässä lapsiperheet ja kansaneläkeläiset.

Hallituksen esittämä työttömyysturvan parannus jakautuu sekin kovin epätasaisesti. Myös esimerkiksi omaishoitajia yhteiskunnan pitää kiittää esimerkiksi omaishoidontuen verovapaudella heidän äärimmäisen tärkeästä työstään. Juuri heikoimmassa asemassa olevat on unohdettu, eikä se edesauta luottamusta eri väestöryhmien välillä.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja.