| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Myrskyn jälkeen
Viimeviikkoisesta myrskystä riittää puhetta ja jälkipuintia pitkään. Asuinalueeni Vehmersalmi ja sen taajama oli sähköttä vajaan vuorokauden, noin 21 tuntia. Sähköttömän yön jälkeen kirkonkylä oli aamupäivällä kuin aavekaupunki. Kaupat, huoltoasema ja pankki olivat suljettuina. Miten kauppaan olisi päässytkään kun ovet toimivat sähköllä kuten myös kassajärjestelmät ja polttoaineenjakelu. Apteekissa sentään palveltiin, luotolla annettiin välttämättömiä lääkkeitä ja tapahtuma merkittiin vanhanaikaisesti ylös muistikirjaan.
Itse teen vielä verrattain runsaasti papillisia tehtäviä ja tuona päivänä olin hautajaisissa. Meillä hautajaiset ovat poikkeuksetta kirkossa, joka oli tuolloin pelkästään kynttilöillä valaistu. Sähkökäyttöiset urut olivat hiljaa, joten pelkän laulun varassa ystävämme saatettiin iäisyysmatkalle kellojenkin vaietessa. Mutta kokonaisuudessaan hetki oli kaunis, herkkä ja ikimuistoinen! Muistotilaisuudessa yht'äkkiä hoksasin joulukuusen kynttilöiden loistavan: vika on nyt ohi! Tunnelma oli kuin Repe Helismaan laulamassa Meksikon Pikajunassa: Vaara ohi rauha maas, iloinen on vaunu taas!
Kuten tällaisissa poikkeustapauksissa on tapana, niin nytkin eri tahot syyttivät toisiaan ja poliitikot yrittivät kalastella helppoja irtopisteitä. Sähköyhtiöt ja viranomaiset syyttelivät toisiaan tiedottamisen hitaudesta ja tiedonkulun puutteista. Kehotettiinpa kansalaisia seuraamaan valppaammin internetistä tilanteen kehittymistä soitteluiden sijaan. Mitenpä seuraat nettiä, jos ei ole sähköä. Eikä kännykälläkään paljoa soitella, jos tolppia on yksi jäljellä.
Ministeri Häkämies vaati lainsäädännön muuttamista, jotta kaapeleita voitaisiin rakentaa maan alle teiden viereen. Tähän liikenneministeriöstä vastattiin, ettei moiseen tarvita lainmuutoksia vaan riihikuivaa rahaa. Sisäministeri Räsänen puolestaan innostui ylistämään johdollaan toteutetun hätäkeskusuudistuksen tarpeellisuutta.
Joka tapauksessa tämä kaikki oli muistutuksena yhteiskuntamme haavoittuvuudesta ja siitä, miten olemmekaan meitä suuremman luonnon armoilla. Mutta kuitenkin, tämä on vielä vähäistä verratessamme tilannetta maailmanlaajuisesti: luonnonkatastrofit kotomaassamme ovat sittenkin vähäisiä. Metsän kaatuminen tai värjöttely ilman sähköä jonkin aikaa on sentään pientä verrattuna maanjäristysten tai suurtulvien uhrien kohtaloihin.
Sähköriippuvuus on tehnyt meidät myös avuttomiksi. Monessa lapsiperheessä partiossa käyvä lapsi saattaa olla ainoa, joka osaa sytyttää tulet, jolla saadaan kahvit keitettyä. Ja kuinka monessa kodissa riittää syötävää viikon ajaksi? Eräs ystäväni kehuskeli asian olevan kodissaan kunnossa, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, että sapuskaa riittää korkeintaan kolmeksi päiväksi mikäli anoppi tulee kylään! Jokin mättää kun tulipalokuolemien määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Tarvitaan enemmän valistusta ja ei liene pahitteeksi, että yhä useampi kävisi kansalaisen turvakursseja.
Eduskunta on helmikuun alkuun saakka istuntotauolla. Itselleni ja tuskinpa useimmille kollegoillekaan se ei kuitenkaan merkitse pitkää talvilomaa. Kalenteri täyttyy kuntapäättäjien ja puolueaktiivien tapaamisista ja jännittävät presidentinvaalitkin työllistävät. Helsingissäkin on piipahdettava; perustuslakivaliokunta kokoontuu eurokriisin merkeissä ja joissain muissakin kokouksissa on käytävä. Toki uskon aikaa löytyvän tavallista enemmän myös kuntoilulle, levolle, ystäville ja muille virkistäville asioille.
Ihminenhän ei ole kone ja koneetkin kaipaavat huoltoa. Helmikuussa sitten jatketaan, tunnelma on taatusti alkuun hämmentävä Mäntyniemeen muuttavan uuden isännän tai emännän myötä. Haluan toivottaa lukijoille kaikkea mahdollista hyvää alkaneeseen uuteen vuoteen!
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.
|
|
