| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Merikuljetukset ovat hyvinvointimme perusta
Suomi on maantieteellis-logistisesti saari. Hyvinvointimme perustuu täysin merikuljetuksiin, vaikka se ei näin sisämaassa ensimmäisenä tulekaan mieleen. Suomalaisten satamien ja kuljetuslogistiikan tärkeys paljastuu parhaiten, kun rupeaa pohtimaan esimerkiksi poikkeusolojen turvallisuuskysymyksiä. Merikuljetuksia ei voida korvata millään muulla kuljetusmuodolla suurten volyymien johdosta. Yksi konttialus vastaa parhaillaan 500 rekkaa.
Kun 80 prosenttia ulkomaankaupan kuljetuksista perustuu merikuljetuksiin, niin luulisi tämän kuljetusmuodon olevan Suomen valtion erityisessä suojeluksessa. Tai ainakin siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Kotimaisen laivaston osuus Suomen ulkomaankaupan kuljetuksista on tällä hetkellä noin 30 prosenttia, jota on pidettävä hälyttävän alhaisena. Suomen lipun kilpailukyvystä on pidettävä parempi huoli, sillä ei ole aivan sama minkä maan lipun alle laivat tulevaisuudessa rekisteröityvät ja kuka ne viime kädessä omistaa.
Suomalainen merenkulku ja vientiteollisuus ovat joutumassa hyvää tarkoittavan rikkidirektiivin uhriksi. Siinä laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta halutaan joillakin merialueilla - Itämeri mukaan lukien - laskea 0,1 prosenttiin jo vuodesta 2015 alkaen. Tämä kansainvälinen sopimus tähtää päästöjen vähentämiseen, mutta on selvästi syrjivä, sillä se ei koske eteläisiä merialueita kun vasta 2025, jos silloinkaan.
Itämeren suojelu on oikeasti tärkeä asia, sillä se on yksi maailman saastuneimmista meristä. Ilma ja vesi ovat kuitenkin eri asioita. Rikkidirektiivissä ei ole mitään vikaa, mutta koska ilmastokysymykset ovat globaaleja, niin kaikki vahvasti talouteen liittyvät rasitteet pitäisi ottaa maailmalla samanaikaisesti käyttöön.
Nyt näin ei tapahdu. Jos rikkidirektiivin alkamisajankohtaa ei saada muutetuksi, aiheutuu siitä Suomen vientiteollisuudelle satojen miljoonien eurojen vuosittaiset lisärasitteet. Suomi kärsii - saariasemastaan johtuen - suhteellisesti eniten tästä kansainvälisen merenkulkujärjestön 2008 sopimasta rajoitteesta.
On tosin mahdollista, että uudet ympäristönormit "pakottavat" suomalaisen koneteollisuuden kehittämään rikkipesureita ja uusia ympäristöystävällisempiä laivamoottoreita. Tämä tuotekehityksellinen etumatka voi vielä kääntää tilanteen Suomen kannalta edullisempaan suuntaan, varsinkin jos komissio helpottaa monimutkaisia hyväksymismenettelyjä ja sitä kautta edistää uusien laitteiden käyttöönottoa.
Kävi direktiivin kanssa miten kävi, yksi asia on varmaa. Suomi on peruuttamattomasti sidoksissa kansainväliseen kehitykseen ja yhteistyöhön. Mitä tahansa toimialaa ajattelee, niin sen häiriötön toiminta ja huoltovarmuus perustuvat hämmästyttävän paljon tuontienergiaan tai tuontitavaroihin. Kansainvälisyys ja siihen liittyvät ilmiöt ovat entistä enemmän läsnä myös suomalaisten arjessa. Se on vain hyväksyttävä, koska todellisuudessa muuta mahdollisuutta ei vahvasti verkottuneessa maailmassa enää ole.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja.
|
|
