| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kielletyt sanat
Tämän päivän Suomesta löytyy liuta kiellettyjä sanoja, mm. somali, mamu, homo ja neekeri. Ihmisten sananvapautta rajoitetaan monella saralla ja sanomisia tuomitaan jyrkästi.
Suomessa on laissa määritelty sananvapaus, joka sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Toisaalta taas toisen kunniaa loukkaavat lausumat tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan, ovat laissa kiellettyjä. Niin kuin olla pitääkin.
Sananvapautta ei tietenkään saa käyttää väärin. Tahallisesti ei pidä loukata ketään etnisen taustan takia tai kuulumisesta johonkin vähemmistöryhmään. Mutta onko nykyään menty jo liiallisuuksiin sanavalintojen ja kieliasun tulkinnassa?
Mitä pidemmälle viedään yhteiskuntaa, jossa sananvapaus ei toteudu, eikä asioista voida puhua ääneen, niin sitä enemmän se aiheuttaa ihmisissä vihaa ja katkeruutta ja sen kautta myös rikokset lisääntyvät. Etenkin väkivaltarikokset ja eripura kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä kasvaa.
Mielestäni sananvapaus ja se, että voidaan puhua asioista ääneen luo kansalle turvallisuuden tunnetta. Asioista ei pidä vaieta, niistä pitää voida puhua. On väärin ruveta määräilemään, mitä ja mistä kansa saa puhua ja milloin.
Perussuomalaisia tuomitaan jatkuvasti julkisuudessa rasisteiksi, kun puhumme kriittiseen sävyyn maahanmuutosta ja sen tuomista ongelmista. Kyse ei ole rasismista, vaan kyse on puhtaasti asiasta, joka huolettaa lukuisia kansalaisia.
Me olemme aidosti huolissamme lisääntyvän maahanmuuton tuomista ongelmista, kuten kasvaneesta rikollisuudesta, sekä maahanmuuton suurista kustannuksista, etenkin nykyisessä heikossa taloustilanteessa. Se on nimenomaan "kriittisyyttä", ei rasismia. Sanasta rasisti, on tullut oikea muoti-ilmiö, jolla leimataan ihmisiä liian herkästi.
Vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi medialta, eikä kansalta kulunut näin paljon aikaa ja energiaa moisten asioiden läpikäymiseen. Tuolloin voitiin puhua julkisesti homoista, lesboista ja neekereistä.
Neekeri -sanaa käytettiin vielä 1970-luvulla ilmestyneissä tietosanakirjoissakin, sekä sitä ennen se oli yleinen sana myös koulujen oppikirjoissa. Ei siitä niin montaa vuosikymmentä ole, kun hesarikin julkaisi vielä sarjakuvia, joissa esiintyi "neekereitä" huumorimielessä.
Miksi muutamat sanat ovat tänä päivänä niin tuomittavia käyttää, kun edelleen meillä yleisesti kerrotaan manne-, ryssä-, hurri- ja blondivitsejä. Niitä ei tunnu kukaan tuomitsevan.
Ihmetyttää, miten kovasti tietyt sanat iskevät kuulijoihin. Esimerkkinä taannoinen lausuntoni siitä, miksi en osallistu linnan juhliin. Ilmoitin, että en halua mennä katselemaan kun homot tanssivat keskenään. Jos olisin käyttänyt sanan "homo" sijasta esimerkiksi lausetta "samaa sukupuolta olevat henkilöt", asia tuskin olisi painanut lehdistöä ja yleisöä niin kovasti.
Joka päivä ihmiset vitsailevat toisilleen milloin mistäkin. Siitä, että toinen on; pönde, stadilainen, pätkä, hujoppi, läski, luihu tai ajaa vaikkapa "väärän merkkisellä" autolla.
On monia asioita, joista ihmiset toisilleen piikittelevät. Vaikka olisikin erilainen, taikka edustaa jotain tiettyä ryhmää, tapaa tai uskontoa, niin pitäisi kyllä pystyä niin sanotusti "nauramaan" myös itselleen.
Miksi ihmisten itsetunto on heikentynyt niin voimakkaasti vuosien varrella, että he eivät kestä minkään näköistä kritiikkiä tai huulenheittoa itsestään?
Henkilökohtaisesti tuomitsen jyrkästi loukkaavan kielenkäytön, mutta rajansa kaikella!
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.
|
|
