| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kaksin kaunihimpi?
Viimeisen puolen vuoden aikana talous ja budjettikysymykset ovat puhuttaneet koko Eurooppaa. Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan ja uuden kauden rahoituskehyksiä tarkastelevan valiokunnan jäsenenä, talouteen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti myös omalla työagendallani.
Euroopan parlamentti äänesti kuluneen kevään aikana tuttuun tapaan lisätalousarviossaan maksumäärärahojen palautuksesta, palauttaen vuodelta 2009 käyttämättä jääneitä varoja jäsenvaltioille 2,25 miljardin edestä.
Budjetin toteutumaton osa on palautettava jäsenmaille niiden jäsenmaksuosuuden mukaisen prosentuaalisen maksuosuuden mukaan. Jäsenmaat ottavat budjettikurimuksessaan tämän, vaikkakin pieneksi jäävän, maksuosuuden tietenkin mielellään vastaan. Suomelle tästä summasta palautui noin 34 miljoonaa euroa, mikä pienentää vastaavasti Suomen osuutta tulevan talousarvion toteuttamisesta.
Saksalaisten tilille rapsahti noin 460 miljoonaa, mikä loppujen lopuksi lienee ollut kovin laiha lohtu Berliinissä. Saksa maksaa, edelleen.
Saksalaiset ovat kuitenkin yhä kasvavassa määrin asettaneet kyseenalaiseksi sen, että he joutuvat kaivamaan kuvettaan. Tästä syystä Euroopan unionin budjetin tehokas ja tulosorientoitunut toteuttaminen on entistä tärkeämpää.
Vuoden 2011 budjettikeskusteluissa on talouskriisin myötä noussut entistä vahvemmin esiin keskustelu siitä, miten eurooppalainen ja kansallinen budjetti voisivat kulkea vastaisuudessa entistä paremmin käsi kädessä.
Yhteistä tavoitteenasettelua tarvitaan yhä kipeämmin pystyäksemme yhteisesti pyrkimään esimerkiksi Eurooppa2020-strategian tavoitteita kohti. Kyseinen strategia pyrkii vahvistamaan Euroopan kilpailukykyä, eikä korkealle asetettuihin tavoitteisiin päästä ilman kansallisten budjettien myötävaikutusta.
2011 budjetissa määrärahoja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman ollaan leikkaamassa - mikä ei palvele sovitun kilpailukykystrategian toteuttamista. Suomi on ollut Euroopan kärkimaita esimerkiksi panostuksessaan tutkimukseen ja kehitykseen, joita myös aikaisemmassa kilpailukykystrategiassa painotettiin.
Näihin osa-alueisiin on panostettava tulevina
vuosina riittävästi paitsi EU:n budjetista, mutta myös kansallisesti, sillä kilpailu esimerkiksi teknologian alalla on entistä tiukempaa.
Euroopan parlamentissa kesän korvalla järjestetyssä kansallisten parlamenttien budjettivaliokuntien ja parlamentin budjettivaliokunnan välisessä keskustelutilaisuudessa ruodittiin mahdollisuuksia budjettiyhteistyön tulevaisuudesta.
Keskustelua yhteistyöstä ja sen eri tasoista onkin nyt käytävä avoimesti, etenkin kun budjeteilla pyritään samoihin tavoitteisiin. Myös juuri perustetun, Unionin budjettikehyksiä tarkastelevan, valiokunnan työssä tullaan tarkastelemaan Euroopan budjetin tuomaa lisäarvoa.
Monissa kansallisissa budjeteissa on myös tarvetta parempaan budjettikuriin. Tähän ongelmaan on tarttumassa myös Euroopan komissio kansallisten budjettien ennakkotarkastuksen muodossa.
Suomessa käytössä oleva kehysbudjetointi on luonut budjettikuria suomalaiseen käytäntöön. EU:n monivuotiset rahoituskehykset toimivat samalla tavalla eurooppalaisella tasolla - hyvien käytänteiden markkinointi kaikkiin jäsenmaihin toteutuu parhaiten ensisijaisesti keskustelua lisäämällä.
Toissa viikolla parlamentti kokoontui viimeisen kerran ennen alkanutta kesätaukoa. Työ Brysselissä jatkuu jälleen elokuun lopulla. Kesän aikana tulen kiertämään erinäisissä tilaisuuksissa myös täällä talousalueellamme, toivon että tapaamme.
Aurinkoista ja rentouttavaa kesän aikaa kaikille lukijoille!
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.).
|
|
