| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hyvältä näyttää
Viime viikkoina maatalouskysymykset ovat olleet hyvin vahvasti niin omalla kuin parlamentinkin työagendalla. Poliittiset ryhmät muodostavat parhaillaan aktiivisesti kantojaan vuoden 2013 jälkeen uudistuvan maatalouspolitiikan linjoiksi. Viime viikolla asiasta keskusteltiin niin maatalousvaliokunnassa kuin poliittisessa ryhmässämme. Keskustelua käytiin skotlantilaisen ALDE-ryhmämme mepin George Lyonin laatiman CAP 2013 -mietinnön pohjalta. Itse olen tehnyt yhteistyötä Lyonin kanssa koko alkuvuoden ja olemme saaneet meille kansallisesti tärkeitä näkemyksiä paperiin.
Suomessa maatalouspolitiikan uudistukseen on suhtauduttu hieman pelonsekaisin tuntein. Aiemmin komissiosta vuotaneet tiedot maatalousbudjetin leikkauksista ja toisaalta maatalouskysymysten päätöksenteon muuttuminen Lissabonin sopimuksen myötä ovat herättäneet epäluuloa useilla tahoilla. Siihen nähden tämän mietinnön kautta hahmottuvat ensimmäiset suuntaviivat uuden maatalouspolitiikan linjoista ovat myös meidän suomalaisten kannalta hyvin positiivisia.
Maatalouspolitiikan uudistumisen tärkein lähtökohta on vahvan maatalouden ja elintarviketuotannon turvaaminen laajalti koko Euroopassa, tämä on merkittävä eurooppalainen turvallisuuskysymys. Jotta tämä mahdollistuu, maataloutta tulee tukea myös jatkossa niin kansallisesti kuin EU:n budjetista. Tukipolitiikan uudistuksessa on puhuttu paljon pilarirakenteen muuttamisesta.
Tällä hetkellähän unionin maataloustuki kanavoituu niin sanotusti kaksipilarijärjestelmän kautta. Ykköspilari on täysin EU-rahoitteinen ja kakkospilarin tarkoituksena on mahdollistaa yhteisrahoitteisuus. Meille tärkeä luonnonhaittatuki, LFA, rahoitetaan kakkospilarista eli kansallisista ja EU-rahoista. Joidenkin tahojen, mm. sosiaalidemokraattien, esityksessä pilarijako haluttaisiin romuttaa ja siirtyä näin puhtaasti EU-rahoitteiseen järjestelmään. Tämä tarkoittaisi esim. LFA-tuen osalta sitä, että yhteisrahoitusmahdollisuuden poistaminen vähentäisi viljelijöiden tukimäärää reilut 300 miljoonaa euroa.
Olen ajanut voimakkaasti yhteisrahoituksen säilyttämistä ja sen vuoksi olinkin hyvin tyytyväinen, että Lyon raportissaan esittää yhteisrahoituksen ehdotonta jatkoa. Toinen tärkeä tekijä on se, että erityisluonnonhaittatekijät huomioidaan laajasti CAP-uudistuksessa. Myös tämä on huomioitu mietinnössä kiitettävällä tavalla. Kolmanneksi pidän tärkeänä, että markkinoita sääteleviä mekanismeja sisällytetään edelleen myös uuteen maatalouspolitiikkaan. Osa mepeistä olisi vaatimassa maatalouden täyttä alistamista markkinoille.
Tällä hetkellä uuden maatalouspolitiikan suuntaviivat siis näyttävät suomalaisten kannalta melko positiivisilta. Käsittelyssä olevaan CAP 2013 -mietintöön jätän kuitenkin muutamia muutosesityksiä liittyen mm. vaatimuksiin entistä pitkäjänteisemmän maatalouspolitiikan puolesta. Pitkäjänteinen maatalouspolitiikka on kiertämätön edellytys sille, että ylipäätään saamme houkuteltua alalle lisää yrittäjiä ja jatkajia. Tällä hetkellä rahasummat, joita joudutaan investoimaan oman elinkeinon puolesta, ovat niin suuria, että tuota riskiä on mahdoton ottaa ja kantaa, jos politiikka on poukkoilevaa ja vuosittain muuttuvaa. Tämän on mm. maitokriisi raa'alla tavalla osoittanut.
Maatalouspolitiikan uudistuksesta käytävä keskustelu jatkuu EU:ssa aktiivisena tulevan vuoden aikana. Kyse on meidän suomalaisten kannalta suurista summista rahaa, joten edunvalvonnan niin kotimaan kuin EU-tasollakin tulee olla hereillä.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.).
|
|
