| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hallitusohjelma tai Kreikan tie
Pääministeri Jyrki Kataisen johdolla neuvoteltu hallitusohjelma hyväksyttiin eduskunnassa värikkäiden puheiden saattelema. Hallitusohjelman liiteosa sisältää 45 ranskalaista viivaa ja jokaisen viivan perässä on se miljoonamäärä, joka tullaan leikkaamaan. Nämä 45 kohtaa olivat oppositiolle herkullinen kohde. Sen mielestä kaikki leikkauskohteet olivat joko turhia tai väärin valittuja.
Vaihtoehtoja leikkauksille ei keskusteluissa esitetty, mutta syyllinen Suomen heikentyneeseen taloustilanteeseen löydettiin. Se oli Kreikka, euromaiden ja euron heikoin lenkki, jota Suomikin on "erehtynyt" lainoittamaan yhdessä muiden maailman kansojen kanssa. Kukaan ei tietenkään muistellut 90-luvun alun Suomea, jonka muu maailma pelasti antamalla lainaa. Ehkä tämä oli se syy miksi kokeneet poliitikot olivat keskustelussa hiljaa.
Kreikassa ihmiset kokoontuvat mielenosoituksiin ja sytyttävät tulipaloja. He ovat raivoissaan petturipoliitikoille, jotka ovat antaneet valtion menojen kasvaa hallitsemattomasti eivätkä ole kyenneet leikkaamaan kulurakennetta ajoissa. Mielenosoitukset eivät auta. Kreikkalaiset poliitikot ovat syöneet lapsiensa tulevaisuuden. Edessä on omaisuuden pakkomyynti ja enemmän työtä pienemmällä palkalla riippumatta siitä miten velkoja järjestellään tai erotaanko eurosta.
Suomen talousongelmista on mielikuvallisesti helpointa syyttää Kreikkaa ja muita EU-alueen kriisimaita, mutta totuutta se ei edusta. Eduskunnassa opposition edustajat unohtivat puheissaan Suomen todellisen taloustilanteen. Siis sen, että Suomelle on vuoden 2007 jälkeen kertynyt nopeaa tahtia ulkomaista nettovelkaa niin, että viime vuoden lopulla sen määrä oli reilut 45 miljardia euroa eli suuruusluokaltaan yhtä paljon kuin laman loppuvaiheessa vuonna 1993.
Suomen hallitusohjelmaan sisältyvistä leikkauksista huolimatta valtion velkaantuminen ei tule pysähtymään seuraavan viiden vuoden aikana. Tämän lisäksi on edelleen olemassa riski, että euron heikoista maista lähtevä luottokriisi - siis samanlainen kuin vuonna 2008 - sysää Euroopan uuteen lamaan. Se olisi viennistä elävälle Suomelle totaalista myrkkyä. Onneksi Kreikan hallitus hyväksyi 28 miljardin säästö- ja omaisuudenmyyntipaketin. Se paransi todennäköisyyttä estää uusi lama.
Kaikki puoluejohtajat Suomessa tietävät nämä talouden tosiasiat ja riskit. Siksi hallitusneuvottelut olivat poikkeuksellisen vaikeat ja oppositioon meno tavallista houkuttelevampi vaihtoehto. Oppositiossa saa ajatella ja puhua kreikkalaisittain ja tarjota monimutkaisiin talousongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja.
Aasian edessä kilpailukykyään menettävän ikääntyvän Euroopan ongelmat on helppo haudata eurokriittisyyden ja kasvavan kansallisen protektionismin alle. EU-vastainen, kansallisarvoja korostava politiikka kasvattaa suosiotaan Euroopassa ja se on avain vaalivoittoihin. Niin kävi Suomessakin. Perussuomalaisten vaalimenestystä ei pidä aliarvioida, mutta Suomen taloutta ei hoideta kuntoon iskulauseilla ja eroamalla viennin kannalta tärkeästä Euroopan unionista.
Presidentti Kekkonen hoiti aikoinaan - omalla persoonallisella tavallaan - kauppasuhteita Neuvostoliittoon. Ollaanpa Kekkosesta muuten mitä mieltä tahansa, viennin edistämisessä hänen toimintansa oli ylivertaista. Kauppapoliittisesti ajateltuna Euroopan unioni on tämän päivän Neuvostoliitto. Viennistä yli puolet suuntautuu sinne. Ei ole ihan sama miten suhteita sinne hoidetaan.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja.
|
|
