Asenneongelmaa tiedon puutteesta

A A
15.10.2009 6:08 Hannakaisa Heikkinen

Huutolaisuus tuli mieleeni kuullessani Orimattilan kunnan vanhusten hoivan kilpailutuksesta. Orimattilassa toteutuu se pelkoni, jonka toin esille mm. viime keväänä eduskunnassa hankintalain selontekokeskustelussa: kuntalaiset, tässä tapauksessa vanhukset, kärsivät siitä, että kunnassa ei osata palvelujen kilpailuttamista.

Uutisen mukaan Orimattilassa vanhusten laitoshoitopaikkoja on kilpailutettu niin, että tarjottava laitoshoito on voinut kaukaisimmillaan sijaita 120 km:n päässä kotikunnasta. Kilpailutuksen ovat voittaneet kaksi yritystä, joiden hoitopaikkoja ei ole vielä edes rakennettu! Miten on voitu arvioida näiden hoivapaikkojen laatua? Ei mitenkään, sillä olemattomasta ei voi olla kuin kauniita lupauksia.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalveluilla on muita palveluhankintoja korkeampi, 50 000 euron kynnysarvo, jonka alle jääviin hankintoihin ei sovelleta hankintalakia. Isojen hankintayksiköiden hankinnoissa tuokin kynnysarvo täyttyy varsin nopeasti ja siksi kynnysarvo tuplataan eduskunnan vaatimuksesta 100 000 euroon ensi vuoden alusta lukien. Tämä auttaa osaltaan tilannetta, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kunnat kaipaavat kipeästi hankintaosaamista.

Kilpailuttaminen vanhusten laitoshoidossakin on aivan hyvä asia, kun se osataan oikein, sillä parhaimmillaan se luo kodinomaisia hoitoyksiköitä, tukee paikallista yrittäjyyttä ja tuo kuntaan verotuloja. Mutta jos tavoitteena ei ole mahdollisimman hyvä ja kodinomainen hoito ja jos tarjouspyynnöissä ja saatujen tarjousten vertailussa ei osata painottaa oikeita, hoivan laatuun vaikuttavia tekijöitä, voi tuloksena olla aivan muuta kuin vanhusten hyvää hoitoa. Valitettavan usein kilpailutuksen voittavatkin isot, monikansalliset yritykset, jotka rakentavat valtavia laitoksia. Pahimmillaan kunnan laitoshoitoa vaativat vanhukset siirretään niin kauaksi omaisistaan, että normaali kanssakäyminen on mahdotonta.

Niin kuntakenttä kuin koko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistavat ovat myllerryksessä. Moni asia kaipaa varmasti virtaviivaistamista, jotta veroeuromme eivät kuluisi byrokratian ylläpitoon vaan nykyistä isompi osa ohjautuisi suoraan kuntalaisten palveluiden tuottamiseen. Siis hallinnon rakenteita on virtaviivaistettava, mutta ei itse palveluita. Palveluissa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän vaihtoehtoja, sillä myös jokainen vammainen tai vanhus on oma yksilönsä tarpeineen ja elämäntilanteineen. Vanhusten perhehoito on eräs hoitomuoto, jonka soisin lisääntyvän omaishoidon rinnalla. Perhehoitohan on ollut lasten ja vammaisten hoidossa hyväksi havaittu, kodinomainen vaihtoehto laitoshoidolle.

Suurin vanhusten kaltoinkohtelua aiheuttava ongelma yhteiskunnassamme on asenneongelma. Asennevammaa pahentaa tiedon puute. Mitä ei tiedetä, sitä ei nähdä. Siksi resursointi niin kotona kuin laitoksissa tapahtuvaan hoivaan on alimitoitettua. Kuntiin tarvitaan kipeästi lisää vanhusosaamista. Gerontologista ja geriatrista osaamista tarvitsevat lisää vanhuksen hoivaan suoraan osallistuvat ja palveluita tarjoavat. Yhtä paljon tätä ikääntymisen erikoisosaamista kaivataan kuntien päätöksenteon tasolle, luottamus- ja virkamiesjohtoon.

Kirjoittaja on kiuruvetinen kansanedustaja (kesk.), koulutukseltaan gerontologinen sairaanhoitaja ja valmistunut terveystieteiden maisteriksi pääaineenaan gerontologia ja kansanterveys.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Katso ihmistä kirjoitti 17.10.2009 14:15

"Pahimmillaan kunnan laitoshoitoa vaativat vanhukset siirretään niin kauaksi omaisistaan, että normaali kanssakäyminen on mahdotonta"

Vaikka nämä toiminnot tuonevat huutolaisuudenkin jo mieleen, niin täyttä huutolaisuuttahan tämä on: halvin tarjous hyväksytään! 30-luvun huutolaisuus ei kuitenkaan KARKOTTANUT kansalaisia asuinsijoiltaan.

On jo kuulunut, että tulevaisuudessa Suomessa olisi vain 5-6 vanhainhoitopaikkaa. Silloin ollaan kurjuudenkukkuloilla, ollaan niin suuressa yhteisössä, että kukaan ei tunne ketään.

Siinä ei todellakaan tiedä kuinka paljon yli 80-vuotiaaksi haluaa elää maailmassa, jossa vankilatuomio on rikollisen täyttynyt unelma - ja vanhukset pakotetaan loppusuoralla kerjäämään alusastiaa englanniksi, Kaukoidästä tullut hoitaja tuskin ymmärtää paikallista murrettani.

Jospa Hannakaisa olisikin oljenkorsi lähes uppoamassa olevaan vanhuslaivaan?

Oljenkorsi kirjoitti 18.10.2009 22:29

"Paljon porua, vähän villoja!"! Pelkällä puhumisella ja kirjoittamisella ei tapahdu yhtään mitään tällä nykyisellä eikä tulevalla vanhustenhoitosaralla. Yksi tai muutama ihminen ei muuta käytäntöä. Vasta sitten, kun muutosta on vaatimassa tuhatpäinen joukko allekirjoituksellaan, "herätystä" voisi tapahtua. Nuoria vanhusasia ei hetkkauta, eikä vielä keski-iässäkään. Aihe on ajankohtainen vasta sitten, kun oma askel lyhenee, mutta siinä vaiheessa ei jaksa enää nousta barrikaadeille. Minä olen menettänyt uskoni poliitikkojen puheisiin ja lupauksiin. Ja yhdellä kansanedustajalla ei ole vaikutusvaltaa, hänhän on puoluekurin alainen, ja siitä ei voi poiketa, se on totuus! Onko meistä vanhuuden kynnyksellä olevista kansalaisista ajamaan omaa/läheistemme asiaa? Omien kokemusteni ja kuulemisteni mukaan kaukoidän kulttuureissa vanhusten kunnioitus ja ystävällisyys on luonnollista, joten sieltä tulleet hoitajat saattaisivat tuoda sen alusastian hymyssä suin ja paljon nopeammin, kuin nämä omat elintasohoitajamme!? Ymmärtävät he ainakin elekieltä ja käytäntö opettaa lisää. Tilataankin kaukoidän saarilta ikiomat lähihoitajat. Ei se niin kalliiksi tule, kun Suomen kallis ja kankea terveyden/sairaanhoidon byrokratia jää välistä pois. Nythän eletään globaalia aikakautta muutenkin, niin miksi ei hoitoalallakin?! Terveiset Hannakaislle, vie asiaa eteenpäin käytännössä eikä vaan kirjoittamalla!

Katso ihmistä kirjoitti 19.10.2009 09:58

Herätys!

Sehän se tässä vanhusongelmassa onkin se suurin kanto kaskessa,että herätystä ei tapahdu

.Vaalikäytäntö on kuitenkin se, että eläkeläiset ovat aktiivisin äänestäjäjoukko, mutta "mitäpä se hyvejää", eivät asiat etene, ei eläköityneitä suuresta vaaliosallistumisesta huolimatta näy päättäjien piireissä.

"Vanhuspolitiikka ei yltäne neuvottelijoiden pöydälle", osattiin uutisoida jo heti hallitusneuvottelujen alettua, viime vaalien jälkeen.Ei vanhusasia hoitaudu sillä, että päästään yhdessä hakemaan "Mobilat'ia" Virosta, vaan sillä että aletaan kerätä nimilistaa tältä suurimmalta äänestäjäjoukolta, ja viemään se päättäjille, ei armoillen,hallintoalamaisena,anoen kunnioittaen: vaan  vaatien ihmisen oikeuksia elämän loppumetreille.

Jospa sittenkin Hannakaisa rohkenisi ylentää äänensä, ja saisi samoinajattelevia ympärilleen, asia on yhteinen, puoluekannasta riippumaton!

Nythän jo harimoidaan 2011 vaaliunelmissa, vanhusasian voisi malliksi hoitaa kuntoon vielä tällä vaalikaudella, jos toimeen tartuttaisiin!

 

Kommentoi