| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Armo vai arvokkuus?
Ihmisyys edellyttää oikeutta arvokkuuteen. Mutta mitä arvokkuus edellyttää? Mitä ihminen tarvitsee tunteakseen itsensä arvokkaaksi? Minusta arvokkuuden ja samalla ihmisyyden tärkein ehto on, ettei tarvitse elää toisten armon tai armeliaisuuden varassa.
Iltapäivälehdissä syntyi kohu, kun vain yksi kansanedustaja kävi itsenäisyyspäivänä Heikki Hurstin järjestämässä köyhien ruuanjakelussa Hakaniemen torilla. Hurstin ruuanjakelu on hieno esimerkki yksityisestä armeliaisuudesta. Silti uskon jonottajien enemmistön tarvitsevan ennemminkin parempaa sosiaaliturvaa kuin Heikki Hurstin armeliaisuutta.
Toki köyhille olisi ollut hyvä osoittaa hurskasta mieltä, jos kutsu olisi tullut ajoissa perille. Mutta mitä se olisi auttanut? Kuinka monen nälkä siitä olisi vähentynyt? Teot köyhyyden poistavat, ei hurskas osanotto.
Hakaniemen torilla ei edes koko eduskunta olisi voinut nälkää poistaa. Siellä se homma kuului Heikki Hurstille apulaisineen. Sen sijaan 10 päivää aiemmin edustajat olisivat voineet aidosti poistaa köyhyyttä. Silloin eduskunta äänesti työttömyysturvalain sisällöstä. Esitin työmarkkinatukeen seitsemän euron päiväkorotusta ja sen tarveharkinnan poistamista.
Hallituspuolueiden edustajat eivät halunneet työttömien asemaa näin parantaa, vaan äänestivät esitykseni kumoon. Sitä iltapäivälehdet eivät paheksuneet. Eivätkä sitä, että työttömyysturvalain sisällön ratkaisevassa käsittelyssä meitä oli paikalla vain kymmenen edustajaa: neljä vassaria, kolme demaria, yksi vihreä, yksi kepulainen ja yksi kokoomuslainen.
Siellä edustajia olisi kipeämmin tarvittu työttömien puolesta puhumassa kuin Hakaniemessä. Eduskunnassa leipäjonoja voi näet lyhentää, jos poliittista tahtoa löytyy. Lähitulevaisuus ei hyvältä näytä. Työttömyys kasvaa ja muuttuu pitkäaikaistyöttömyydeksi, joka taas muuttuu köyhyydeksi. Ja leipäjono on köyhyyden seuraus.
Työttömyysturvajärjestelmämme pystyy huolehtimaan lyhytaikaisesti työtä vaille jäävien toimeentulosta. Mutta kun työttömyys pitkittyy, elintaso uhkaa romahtaa. Siihen uhkaan sosiaaliturvajärjestelmämme ei pysty kunnolla vastaamaan.
Kyvyttömyys johtuu poliittisen halun puutteesta ja järjestelmän monimutkaisuudesta. Vanhoja lakeja on paikkailtu poliittisten tarpeiden mukaan. Näin on synnytetty väliinputoajaryhmiä, jotka pahimmillaan jäävät perusturvankin ulkopuolelle.
Hallitus perusti suurella uholla satakomitean uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme. Oppositio ei mukaan kelvannut. Komitean työ on nyt valmis ja mikä on lopputulos? Vuoret järkkyivät ja hiiri syntyi.
Järjestelmä ei selkiydy ja "esitykset voidaan toteuttaa vain julkisen talouden kestävyyden sallimissa rajoissa", toteaa komitea hurskaasti loppuraportissaan.
Siihen lauseeseen vedoten valtiovarainministeriö tulee ensi vaalikaudella torjumaan jokaisen todellisen yrityksen parantaa perusturvaa. Se näet vaatii rahaa ja valtiovarainministeriön mielestä jokainen uudistus, joka vaatii rahaa, vaarantaa julkisen talouden kestävyyden.
Todistelu on niin vahva, että se on mahdollista osoittaa vääräksi vain vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Sitä odoteltaessa: parempaa alkanutta vuotta!
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja.
|
|
