| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tonttimaata ei saa hankkia pakkolunastuksilla
Juuri päättynyt Pihlajaharjun monivuotinen lunastusepisodi on ikävä esimerkki toiminnasta, jota modernissa demokratiassa ei pitäisi esiintyä: unohdetaan oikeustoimijan määräämisoikeus omaan omaisuutensa, mikä enemmän kuuluu sosialistis-totalitäärisiin yhteiskuntajärjestelmiin, joissa ei juuri yksilön oikeuksia tunnusteta tahi kunnioiteta.
Mielestäni pakkolunastuksiin ei tulisi lähteä kuin täysin pakottavin perustein enkä usko sellaista tässäkään tapauksessa oikeasti olleen. Onhan Iisalmessa lähemmäs 400 tonttia kaupungilla tarjolla + yksityisten tarjonta.
Jos tonttien kysyntä on n. 40 vuodessa, kaupungilla on jo 10 vuoden tarpeisiin tontteja. Myös koen erikoiseksi tällaisen pakkolunastuksen tilanteessa, jossa Iisalmen yhdellä arvostetuimmalla alueella pelataan edelleen tennistä vielä vuosia, kun "tarvetta tonteille ei ole".
Kysynpä, miten tätä tarvetta mitataan, jos juuri jaossakin olleet Luuniemen tontit menivät kuumille kiville. Tällöin näkisin, että samoin perustein, joilla pakkolunastus Pihlajaharjussa on tarpeen, niin kentät äkkiä pois ja tonteiksi. Ei tennistä pelatessa maisemia katsella.
En väitä olevani mikään kaavoitusasiantuntija, Iisalmeenkin juuri paluumuutin huhtikuussa 16 Oulun vuoden jälkeen, mutta Iisalmessa kaavoitustyötä tehdään oman arvioni mukaan epämääräisin perustein.
Suurin osa alueista on aivan liian pieniä synnyttääkseen edes pienimpiä palveluja, esim. kioskeja näille alueille. Peltosalmella on kymmeniä tontteja ollut odottamassa rakentajaansa jo kohta parikymmentä vuotta, Ohenmäkeen vielä etäämmälle siitä huolimatta ollaan uutta aluetta muodostamassa.
Harvaan ja puolittain rakennetut asuinalueet eivät palvele asukkaidenkaan etuja. Esim. Papinaho-Pihlajaharju-Jordania tulisi tiiviimmin integroida toisiinsa mm. rakentamalla tehokkaita kevyenliikenteen yhteyksiä. Nyt kaikki nämä alueet ovat täysin erillisiä saarekkeita.
Palaten lunastusasiaan, Pihlajaharjun tapauksessa nähtävästi maan hinta on ollut suurin kiistakysymys. Mielestäni tämä ei saisi olla kiistanalaista alkuunkaan vaan pitäisi hinnan puolesta olla selvät menetelmät. Jos lunastetaan, kauppahinnan tulee olla tonttien myyntihinta-kunnallistekniikka yms. kulut.
Tarvittavan tekniikan pitäisi olla sallittua myös maanomistajan järjestettäväksi. Niin ei tulisi ongelmia myöskään siitä, kykeneekö yksityinen rakentamaan tekniikan huomattavasti pienemmin kuluin.
Myös sopimuskeinoin pitää tarjota maanomistajalle oikeus itse myydä alueensa tontit, esim. johonkin määräaikaan mennessä tms. Käsittääkseni tämän sorttisia järjestelyjä on eräiden veronmaksajien kohdalla sovellettukin.
Vapaa valinnan mahdollisuus siis, ei pakkovaltaa.
JERE POLVI (sit.) iisalmi
|
|
