| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pankkiasiaa ja hurskaita toiveita, osa 2
Käteisen pikkurahan puuttuminen voi olla hyvin kiusallinen ongelma automaatin äärellä.
vaihtamaan pankkia, kun minulle ei myönnetty omasta pankista shekkitiliä, koska hoidin lapsiani kotona eikä minulla ei ollut omia palkkatuloja. Mieheni pankki myönsi sen sijaan käyttötilin ja minun asioitteni hoito helpottui, mutta asuntolainaa ei meille tarjottu siitä pankista. Sen ehti tarjota kolmas pankki kysymättä. Olisihan Iisalmessa ollut pari-kolme muutakin pankkia.
Maksamistapa lienee muuttunut eniten vuosien varrella ja siinä on tullut pahimmat kompastukset. Vekselin teko opetettiin keskikoulun viimeisellä luokalla. On maksatettu laskut tiskillä, kirjekuoreen pantuna, pankin eteisessä, suoraveloituksella ja tietokoneella ja e-laskuina. Kun siirryttiin rahasta shekkeihin, oli aina olemassa se vaara, että vastaanottaja ei hyväksy sitä kuten Lapinlahden kisoissa.
Pankkikortin käytössä voi varautua siihen, että vastaanottajalla ei ollut höylää. Toisinpäinkin voi olla. Savonlinnassa puhelinautomaatit toimivat vain visakortilla. Ne olivat edullisia, laskua ei koskaan tullut. Vaikeinta on ollut kuitenkin käteisen pikkurahan saanti, sen viisikymmensenttisen, niin aikaisemmin kuin nykyäänkin. Helpotusta taitaa tulla kännykällä maksamisesta.
Nyt kun ei tarvitse kuunnella myyjän arveluja siitä, onko ostajalla rahaa, voi kortillakin maksaa, koska systeemi tarkistaa pankista, että katetta riittää. Mutta olisi ollut mukavampi, että masiinassa olisi ollut selvä ohje ikkunan puoli tai oven puoli kuten entisessä kirjanpidossa. E-laskun maksaminen ei onnistunut, tietokoneella pitää käydä vahtaamassa, onko tullut laskuja. Karhulasku tuli!
En tiedä, mitä koulu opetti lapsilleni, mutta kun äitini tuli kylään, kokosin heidät hänen rahavarojensa ääreen opettelemaan valtakunnan silloisia rahoja. Vanhoilla ihmisillä oli tapana ottaa mukaan runsaasti seteleitä, josta isä aina opetti: "Pitää olla rahaa mukana, mutta sitä ei tarvitse käyttää". Miehen valtaa perheessä kuvannee se hetki, kun äiti sai sydänkohtauksen ja isä tilanteesta hermostuneena käveli edestakaisin keittiön lattialla ja sanoi: "oli se hyvä vaimo, ei koskaan käyttänyt omia rahojaan".
Viimeisinä työvuosina sain eräältä vanhemmalta pyyhkeitä. Annoin jonkin kotitehtävän, joka käsitteli säästämistä. Vanhempi oli sitä mieltä, että pitää olla jokin kohde, pelkästään pahan päivän varalle ei kannata säästää. Ruumisvaatteessa ei ole taskuja, valmiina on.
Olin pankissa luottamusmiehenäkin, se vihoviimeinen naiskiintiö, ensin konttorin valvojana, sitten johtokunnan varajäsenenä. Silloisen pankinjohtajan mukaan konttorinvalvojan tehtävänä on valvoa yksi yö. Johtokunnan varajäsenenä olin kahdessa kokouksessa, toisessa jätettiin valitsematta pankinjohtaja, toisesta jäi mieleen, että puheenjohtaja ei jäävännyt itseään omassa asiassaan.
Kaupunkimme hyvä veli -verkosto toimi niin, että puheenjohtaja oli myös kaupungin luottamuselimissä. Pidäpä suusi kiinni, että työ säilyy, ei säilynyt. Ei kovin hohdokas ura luottamusmiehenä. Kun menen pankin tiskille, hehkeä nuori sanoo, kyllä minä puolisosi tunnen, mutta sinun pitäisi todistaa henkilöllisyytesi. Ihan oikein, harvoin on asiaa pankkiin.
Se lapsenusko, jonka olin perinyt pankkitoiminnan alkuaikojen hengen mukaisesti, karisi. Pankista oli tullut liikelaitos. Mitähän W-pankki, joka antaa käteistä vain tiettynä aikana, sanoisi alkuajan säännöistä: "säästörahasto tarkoittaa tilaisuutta vähävaraisemmille, että pienempäin rahasummain sisäänpanemisella, hoidolla ja koron kautta kasvattamisella, säästää ja lisätä niitä varoja, joita he ahkeruudella ja tarkalla murheenpitämisellä ovat voineet tulevaisten tarpein eteen tallelle pantuna, kuin myös, että tämän kautta herättää heissä halua säästäväisyyteen, järjestykseen ja uutteruuteen."
Jos johonkin tarvittaisiin nopeaa valokuituyhteyttä, niin pankkien välisiin yhteyksiin. Missä ihmeessä rahani luuraavat kaksi vuorokautta, jos siirrän ne toisen pankin tilille? Rahansiirto on seurausta Itellan toiminnasta. Postittaminen on niin kallista, että helpommin lähetän "rahhoo evvääks".
KAISA A. NURHONEN iisalmi Tämän muistelon ensimmäinen osa julkaistiin 16. heinäkuuta.
|
|
