| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Palveluskoirista on moneksi
Koira on ihmiselle suureksi avuksi, kirjoittaja pohtii. Sopimussotilas Tuija Hautalan Ylpy palvelee Kainuun Prikaatissa.
Ihmisen jalostamia koirarotuja lienee jo viitisensataa. Niitä on jalostettu monenlaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi metsästystä, jäljestämistä, paimentamista ja vartiointia varten.
Koiria käytetään menestyksellisesti ilmaisemaan huumeita, alkoholia, tupakkaa, lääkkeitä, syöpää, erilaisia malmeja, piilotettuja esineitä ja ihmisiä. Melkeinpä mihin tehtäviin vain. Vähäisempänä ryhmänä eivät ole seura- ja lemmikkikoirat.
Yleinen käsitys on, ettei yksikään koirarotu pärjää tappelussa sudelle. Uskomus on melkein oikea, sillä vain irlanninsusikoira on tasavertainen - ellei voimakkaampi - suden kanssa.
Koira polveutuu todennäköisesti sudesta, jonka ihminen kesytti itselleen metsästäjäksi ja vartijaksi. Näistä ajoista lienee kulunut kymmeniätuhansia vuosia.
Koiran hajuaisti on ainakin miljoonakertainen ihmisen vastaavaan verrattuna. Koulutettu jälkikoira pystyy ajamaan ihmisen jälkeä vaikkapa ratakiskon ja kierän jään päällä. Suotuisissa olosuhteissa koira jäljittää parinkin vuorokauden ikäisiä jälkiä..
Kuulo on ihmisen toiseksi parhaalla ystävällä erittäin tarkka. Vähintään kaksikymmentä kertaa ihmistä tarkempi. Se kuulee kuten norsutkin ylä- ja alaääniä.
Näkö ei ole kovin tarkka. Koiraeläimien elämä perustuu juuri haju- ja kuuloaistiin. Koira elää olemassa olevaa hetkeä. Kun se on oppinut tunnistamaan jonkun hajun, se tallentuu aivoihin ja tavattuaan pitkänkin ajan jälkeen saman hajun, se käsittää sen.
Koirat ovat pelastaneet valtavan ihmismäärän. Näin sotatilanteessa, vuoristoissa, lumivyöryn sattuessa, maanjäristyksen jälkeisissä raunioissa, vainunnut hukkuneita ja löytänyt kadonneita. Monet kookkaat koirat ovat vetäneet hukkumaisillaan olevia rantaan, lämmittäneet ruumiillaan kylmissään olevia loukkaantuneita ihmisiä, pelastaneet ihmisiä esimerkiksi karhun tai hirven hyökkäysuhalta, vieneet viestiä jne.
Usein löysivät koirat erämaahan eksyneitä - joskus kuolleina. Saimme kiinni rikollisia, valtionrajarikollisia. Myös kiinniottotilanteessa koira on varma kaveri.
Aikanaan kerrottiin saksanpaimenkoiran urotyöstä Lapin laajassa maassa. Tapahtuma ajoittuu 1950-luvun alkuun ja vetoporoa ei ollut heti saatavissa, kun eräs rajaylikersantti sairastui äkilliseen umpisuolentulehdukseen.
Vartioasema sijaitsi yli 20 kilometrin päässä ajokelpoisesta tiestä. Moottorikelkkaakaan ei ollut. Mies sijoitettiin lämpimästi puettuna ahkioon ja isokokoinen vahva uroskoira vetäjäksi. Saattajina oli kaksi rajamiestä, jotka auttoivat koiraa ylämäessä ja muutoinkin.
Matka kesti yli neljä tuntia, koira ja miehet olivat väsyneitä ja miesten paita hiestä nihkeä. Potilas ehti juuri ja juuri leikkauspöydälle ja pelastui myrkytykseltä.
Tapaus on vain yksi esimerkki koiran käytöstä ja avusta. Monet sotilaat pelastuivat sodan aikana vihollisen väijytyksestä ja ansojen laukeamisilta partiokoiran ansiosta.
Lehdistä saamme lukea, kuinka poliisikoira löysi kadonneen tai otti kiinni aseistetun rikollisen. Eräässäkin tapauksessa koira tuli ammutuksi. Koiranohjaaja-viranomainen on ammattilainen, samoin vapaaehtoisen pelastuspalvelun ja yksittäinen alan ihminen.
Kun omistaa palveluskoiran, olisi erikoisen hyvä, että se opetettaisiin jäljestämään ihmisen jälkiä. Joskus koira saattaisi pelastaa ihmishengen.
Syksyisin marjastajia ja sienestäjiä ajatellen, ei pidä unohtaa "kalikkapuhelinta" kotiin, ja pitää varmistua että virtalähteessä on virtaa. On tapauksia, että sairaskohtauksen tai loukkaantumisen sattuessa ei potilas ole voinut paikallistaa paikkaansa tarkasti, mutta puhelinsoitto ja jälkikoira pelastivat potilaan.
ILMARI MATINNIEMI toimiups. evp. kiuruvesi
|
|
