EmediateAd

Oppia Kuubasta

14.2.2012 05:05

Äkkiä laskien olen reilun parin vuoden aikana käynyt muun muassa Venäjällä, Brasiliassa, USA:ssa, Thaimaassa ja Intiassa. Jonkinlainen käsitys kehittyvien ja kehittymättömien maiden tilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista on syntynyt. Pariviikkoinen tutustumismatka yhteen kommunismin viimeisistä museoista, Kuubaan, avaa kummasti silmiä.

1950-luvun lopun castrolainen vallankumous siirsi maan suoraan kapitalismin ikeestä sosialismin ikeeseen. Vallankumoushenkeä on vieläkin ilmassa, tienvarsilla on vähän väliä kylttejä: "Vallankumous tai kuolema " ym. kehittävää. Tunnetun tiedon mukaan markkinataloudessa varallisuus jakautuu epätasaisesti ja sosialismissa köyhyys tasaisesti. Ja toden totta, kuubalaisten varallisuus näyttääkin jämähtäneen 50-luvun tasolle: autokanta ainakin on siltä ajalta, peltotyöt tehdään härillä ja pääasiallinen liikuntaväline on hevonen.

Lähes kaikesta tuntuu olevan pulaa. Kerran kävimme muun muassa siistissä kahvilassa, tilattiin kahvit ja jäätiin odottelemaan. Noin 10 minuutin päästä tarjoilija tuli ilmoittamaan, että kahvia ei ole. Joku paikallinen sanoi, että kahvi menee vientiin eikä sitä riitä köyhälle rahvaalle. Eräällä retkellä meillä oli matkaeväänä mukana hotellista otettuja omenoita. Oppaamme, noin 40-vuotias entinen englanninkielen yliopisto-opettaja, sanoi että se oli hänen toinen omenansa. Siis elämänsä aikana.

Maassa on myös kaksi valuuttaa: vaihdettava peso ja kansanpeso. Kansanpesolla kaikki on halpaa, mutta mitään ei ole myynnissä. Turistipesolla saa yhtä sun toista, mutta valuuttaa ei ole kenelläkään. Paitsi turisteilla. Virolaiset ystävämme sanoivat, ettei edes heillä ollut näin köyhää edes neuvostoaikaan. He sanoivat myös käyneensä kuubalaisessa sekatavarakaupassa, jossa ei ollut myynnissä mitään muuta kuin piikkilankaa.

Kansan ei tietenkään sallita vievän osaamistaan ulos. Näin kenelläkään ei ole passeja ja Floridaan (noin 80 km merimatka) pääsee vain kellumalla. Tosin Fidelin kaksi siskoa asuu ulkomailla! USA ja Kuuba ovat kauppasaartaneet toisensa tehokkaasti. Jenkit muun muas-

sa saavat noin 20 000 USD sakot, jos sotkeutuvat Kuuban maaperälle. Kiinalaiset olivat onnistuneet myymään (lainaamaan?) maahan jonkin verran busseja. Kansallisesta tiedonvälityksestä huolehtii kolme paikallista tv-kanavaa. Mutta ei tässäkään systeemissä kaikki ole huonoa: kuubalaiset sikarit ovat todella korkealaatuisia. Samaten karibialainen musiikki on läsnä joka puolella. Ja musiikki on hienoa! Salsan tanssijattarista en nyt tässä voi kommentoida mitään. Kansan iloksi Raul Castro ilmoitti juuri, että kommunismi säilyy maassa, vaikka hän itse luopuisi vallasta.

Köyhän paras turva on veronmaksukykyinen kansalainen. Jos ei vaurastumista sallita, ei verotettavaakaan kerry. Kun (kuubalaisella) on verotettavana vain selkänahka, mitä sillä voidaan rakentaa? Tämä ei kuitenkaan ole aivan selvää kaikille meikäläisillekään. Heille suosittelen (meno)matkaa Kuubaan.

ANTTI SARVELA iisalmi

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Ii kirjoitti 14.02.2012 11:48

Itse olen käynyt Havannassa 2009 ja 2010. Seuraava reissu olisi tarkoitus toteuttaa tänä vuonna toiselle puolelle saarea eli Santiago de Cubaan.

Kauppasaarto vaikuttaa, mutta se mikä vaikutti mielipiteen kirjoittajasta pelkästään huonolta voidaan nähdä myös toisin. Ja varsin ajankohtaiseksi tällaiset pohdinnat muuttuvat kun seuraa mitä tapahtuu täydellisen loistavassa markkinavoimien hallitsemassa kapitalistisessa maailmassa jossa demokratia ja koko päätäntä on siirretty markkinavoimien armoille. Ja nk. keskiluokka häviää vähitellen tuloerojen kasvaessa.

Positiivista Kuubasta. Kaupallisia mainoksia ei ole, ainoastaan joitain yhteiskunnallisia iskulauseita, mutta onko sillä loppujen lopuksi eroa, toitotetaanko ostamisen pakkoa vai iskulausetta jossa tuomitaan USA:n imperialismi? Koko kaupallinen osta, osta-kulttuuri hallitsee esim. meillä Suomessa lähes 24h, televisiossa nykysin propagandaa tungetaan jopa 10 min välein, kuten tietty kaikkialla julkisissa tiloissa. Se on sankari kuka kuluttaa, jos ei ole rahaa tai halua kuluttaa on nykykielellä sanoen luuseri; yhteiskunnalle (markkinoille) hyödytön kansalainen (kuluttaja/asiakas).

Kapitalismi nykymuodossaan ja kuubalainen sosialismi ovat täysin toistensa ääripäitä, jonkinlainen lähentyminen olisi paikallaan ja Kuuba, toisin kuin markkinavoimien hallitsemat maat, uudistavat yhteiskuntaansa. Ehkä suurin rikkaus, joka ei heti näy kapitalistiseen kakofoniaan sokeutuneen kansalaisen silmin on se rauhallisuus joka huokuu päivittäisessä elämässä. Asiat hoituu ja jatkuvan uuden tavaran perässä juoksemisen sijaan ihmiset käyttävät aikaansa elämiseen; seurusteluun ystävien ja läheisten kanssa. Me raadamme pian 75 vuotiaiksi, teemme tulosta pääomalle ja vähän vapaa-aikamme käytämme vuosi vuodelta eristyneemmin; kotona netissä ja tietokonepelejä pelaamme. Niin, mitäs sitten kun on hienoimmat taulutv:t, nopeimmat netit, suurimmat katumaasturit ja ärjyimmät pelit. Kunhan näyttää että hyvin menee, vaikka joskus mietitäänkin tätä elämän järkevyyttä oravanpyörässä ja yhä epäinhimillisempiä vaatimuksia työelämässä. Mitäs sitten vaikka teinit sekovat, ampuvat, puukottavat ja perheenisät listivät perheenjäseniä. Ja ketään ystäväviä ei enään tavoitella kuin facen, netin ja tekstarin avulla.

Ai niin lisää positiivista Kuubasta peruskliseet; rommi, sikari, musiikki, ilmasto, rannat, , ihmiset, talousjärjestelmä joka mahdollistaa WWO:n mukaiset kestävän kehityksen ja oman ajan hallinta. Näissä on Suomessa paljon opeteltavaa.

irma karinen kirjoitti 15.02.2012 10:03

Jopa jopa nyt Antti Sarvela? Kyllä pelottaa.

"Mulla(pa) kauas menolippu on jo?".(iäkkäämpi nainen)

Koska kaikki "Suomelle töissä",suurimmat tulot hankitaan  palkkioilla, niin verotuloilla hankittavat "onnen kultalat" ovat jossakin muualla? Suurin tuloisten vuosipalkan hankinta-aika  kestää 222 vuotta (esim. Jorma Ollila)  tavalliselle työntekijälle. Asiat eivät ole kohdallaan siellä -Kuubassa - eikä varsinkaan täällä - "hyvinvointi Suomi"- laestaan omia rappuja siltäkin osin ett'ei kenenkään tarvitse olla taivasalla öitään 40-asteen pakkasessa eikä muulloin, korjaillaan siis muuten kuin jakelemalla vain menosuuntaisia "pilettejä"?

Antti Sarvelalla on nyt vähän sama ääni kellossa kuin sunnuntain 12.2. sivunkorkuisella Helsingin Sanomien "sunnuntaivieraalla Kyllä pelottaa. Pelottaisi enemmän, mutta onneksi aika loppuu ja ...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

H. Plettner kirjoitti 15.02.2012 15:23

Hieno kirjoitus Antti ! Ja totuutta !

Kommentoi