Onko kaikki vanha aina hyvää?

Kuva: Riitta Kumpulainen, arkisto

Kurssitarjonta on lukioissa monenlaista. Tässä yhden sortin esimerkki.

Ylä-Savossa on käyty viime viikkoina kiivasta mediapeliä toisen asteen jaksojärjestelmiin liittyen. Suurimman huomion ovat saaneet kuusijaksojärjestelmää järkkymättömästi puolustavat tahot. Haluankin tuoda mukaan keskusteluun muutamia seikkoja, jotka myös kouluyhteisön ulkopuolisten toimijoiden, perheiden, valtuutettujen, lautakuntien jäsenten jne. olisi hyvä tietää, kun jaksojärjestelmäkeskustelua jatketaan.

Kuusijaksojärjestelmä on otettu käyttöön kurssimuotoisen, luokattoman lukion tulon aikoihin 1980-90-lukujen taitteessa, osassa kunnista, esimerkiksi Kuopion alueen lukioissa, on käytössä viisijaksojärjestelmä. 1990-luvun lopulla 6-(ja 5-)jaksojärjestelmiin on jostakin syystä ilmestynyt merkillinen lisä: koeviikko.

Käytännössä opiskellaan 4,5-5 viikkoa ja sitten tentitään viikko pikaopittuja asioita, koe on aamupäivästä klo 8-11 ja loppupäivä luetaan (jos kiinnostaa) seuraavaan kokeeseen, eli oppitunteja ei koeviikolla ole. Syksyllä opetustunteja tulee keskimäärin 24-26/kurssi. Suurimmalle osalle opiskelijoista ( ja myös opettajista) koeviikolla tulee yksi tai useampia vapaapäivä.

Kuusijaksojärjestelmässä opiskelevat opiskelijat eivät siis saa 30 arkipäivänä lukuvuodessa mitään opetusta. Viisijaksojärjestelmässä opetuksettomia päiviä on 25. Jos lukion kurssisisältö on lain mukaan 38 tuntia, niin jokaisesta kurssista opiskelijan on omatoimisesti suoritettava lähes 40 prosenttia.

Lukio-opiskelu on siis viime vuosikymmeninä muuttunut puoli-itsenäiseksi. Samaan aikaan lukio-opintojen suosio on vuosi vuodelta vähentynyt ja toisen asteen opiskelijaenemmistö on ohjautunut ammatilliselle puolelle. Minun mielestäni asialle todellakin "tarttis tehdä jotain" ja nopeasti!

Yhtenä ratkaisuna laadukkaan ja houkuttelevan lukio-opetuksen suosion palauttamiseksi on nähty rakenteiden uudistaminen. Muokataan opetusmenetelmiä ja muutetaan työtahtia. Oppimispsykologiaa tuntevat eivät voi kiistää sitä tosiasiaa, että asioiden syvällinen oppiminen ja pitkäkestoiseen muistiin siirtäminen, vaatii toistoa ja aikaa. Kuusijaksojärjestelmässä aikaa ei ole koskaan riittävästi, esim. kirjallisuuskursseilla opiskelijat joutuvat lyhyessä ajassa paahtamaan monta maailmankirjallisuuden klassikkoa.

Nelijaksojärjestelmässä oppimiselle annetaan jopa 4 viikkoa lisää hautumisaikaa. Myös kielen oppimisen kannalta on tärkeää, että oppiminen on pitkäjänteistä ja jatkuvaa.

Uhkakuvat siitä, että opiskeltavien kurssien määrät vähenisivät, eivät pidä paikkaansa: lukiossa opiskellaan edelleen nelijaksojärjestelmässäkin lain mukaan vähintään 75 kurssia, opetusta annetaan edelleen 5 päivänä viikossa ja 7-8 tuntia päivässä, joten 2,5 opintovuoden aikana on mahdollista opiskella tismalleen yhtä monta kurssia kuin aiemminkin. Koska pakolliset aineet vievät jokaisen lukiolaisen kurssikertymästä 47-51 krs, jää kullekin lukiolaiselle vielä edelleenkin lähes 30 kurssia, joiden valinnoilla tuetaan omia vahvuuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Nelijaksojärjestelmä antaa myös mahdollisuuden opetus- ja arviointimenetelmien uudistamiseen: viiden viikon kalvosulkeisten ja kokeen sijaan voidaan arviointia tehdä pitkin kurssia, esim. oppimispäiväkirjojen, portfolioiden, esitelmien, pienempien kokeiden ja tuntityöskentelyn kautta. Jo nyt osa opettajista on siirtynyt uuteen arviointiajatteluun ja oppimistulokset ovat olleet näissä kursseissa hyviä.

Koeviikkojärjestelmästä nelijaksorytmitys pakottaa onneksi luopumaan. Näin taito- ja taideaineillekin tulee enemmän aikaa ja opiskelijoiden elämään tasainen rytmi. Nelijakso elää koulun loma-aikojen kanssa loogisesti, joten jatkossa jokaisen jakson päätteeksi on aito loma (syys-, joulu-, urheilu- ja kesäloma), jonka aikana akut oikeasti latautuvat.

Nykysysteemissä monet ovat joutuneet käyttämään myös koulujen lomat rästitehtävien tekemiseen. Jaksojärjestelmäuudistuksessa ei ole siis kysymys lukiojärjestelmän romuttamisesta, vaan tarkoituksena on etsiä uusia toimintatapoja sekä rakentavasti muuttaa ja kehittää lukio-opetusta. Samalla säilytetään ja kehitetään edelleen hienoa yläsavolaista innovaatiota yhdistelmätutkinnosta.

Tavoitteena on tuottaa mielekkäitä oppimiskokemuksia, tarjota laadukasta opetusta ja panostaa opiskelijan henkilökohtaiseen kohtaamiseen jatkossakin. Joskus yksi uusi idea voi olla parempi kuin pussillinen vanhoja.

AULI HALONEN rehtori, sonkajärven lukio mahis+ johto- ja ohjausryhmän jäsen

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious