| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Makarovin puheet eivät hätkäytä
Neuvostoliiton olemassaolon aikana on siltä taholta kuultu Suomea kohtaan paikkansa pitämättömiä lausuntoja jo ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen milteipä toistuen. Maassamme on ollut diplomaatin nimillä useita "Suomen syöjiä", on ehdotettu yhteisiä sotaharjoituksia ja yhteistyön syventämistä entistä enemmän.
Nyt kenraali Makarov syytti Suomea yhteistyöstä Georgian kanssa! Myös Natoon lähestymisestä annettiin varoitus. Tehtiin selväksi, että olisi parempi tehdä yhteistyötä, ilmeisesti sotilaallista yhteistyötä Venäjän kuin Naton kanssa.
Onneksi maamme johto on torjunut Suomea kohtaan esitetyt syytökset. Joko suomettumisen aika on vihdoin ohi.
Mitä tulee maiden yhteistyömäärään ja siihen verrattavaan toimintaan, voi ajatella, että Venäjän tarkoitus on pikkuhiljaa saada jalansijaa maassamme, lisätä teollisuuden, matkailun, maan ja kiinteistöjen oston, yleensä kaiken talouden ja kulttuurin kautta. Luonnollisesti mitä enemmän Venäjällä on Suomessa vaikutusvaltaa rahan ja omistamisen kautta, sitä enemmän se pystyy vaikuttamaan myös poliittisesti.
Vein aikoinaan Inkerinmaalle humanitaarista apua. Sain keskustella monien inkeriläisten ja erään everstin kanssa monista arkipäivän asioista.
Eversti oli paikallisen luterilaisen kirkon jäsen ja Suomi-myönteinen. Hän kertoi silloisesta NL:n puolustusvoimien rappeutumisesta, monien upseereiden tekemistä laittomuuksista lisätulojen saamiseksi pienten palkkojensa lisäksi. Näin omin silmin, kuinka upseerit möivät armeijan säiliöautoista bensiiniä turisteille.
Eversti sanoi, ettei NL kunnioita muuta kuin sotilaallista voimaa. Maa pitää tarkoin silmällä naapurimaittensa toimintaa, suhtautumista Neuvostoliittoon ja maiden sotilaallista uhkaa ja voimaa. Hän korosti Suomen kohdalla sanoen: "Pitäkää suomalaiset hyvää huolta itsenäisyydestänne ja puolustuskyvystänne sekä diplomatiasta tämän maan kanssa."
Hän tiesi varmasti, mitä silloisen NL:n siviili- ja sotilasjohtajat ajattelivat ja millaisia suunnitelmia oli tehty myös Suomea ajatellen.
Edellä sanottu on normaalia, kun ajatellaan laajemmin Venäjän ja lännen, ennen kaikkea Venäjän ja USA:n välisiä suhteita ja valtapiiriä.
Venäjä ei pidä USA:n vaikutuksen vahvistumisesta Euroopassa, eikä taatusti siitä, että Suomesta tulisi "vihollisryhmittymän", Naton, jäsen. Jo sotilaallinen yhteistyö Suomen ja Naton välillä on iso punainen vaate Venäjälle. Maa ei usko, että Natolla ei ole Suomen kautta kielteisiä vaikutuksia sitä kohtaan. Jos ei muuten, niin ehkä pelotteeksi, maa on vahvistanut Suomen vastaisen ajan sotilaallista voimaa.
Venäjä on luonnollisesti tarkoin tietoinen Suomen puolustusvoimain uudistushankkeista. Jos maamme puolustusvoimain kapasiteettia vähennetään vuosi vuodelta niin vähäiseksi kuin se on tehty esimerkiksi Ruotsissa, saattaa meitä "puolustaa" Venäjän armeija.
Jos Venäjä katsoisi, ettei Suomi pysty estämään Natoarmeijan Suomeen tuloa ja estämään aseellisia Venäjää kohtaan tapahtuvia "provokaatioita", voi ajatella, että Venäjä tunkeutuisi maahamme "turvaamaan Suomea ja itseään lännen katalilta teoilta".
Ehkä viimeinen lauseke on liian pitkälle viety, mutta kukaan ei pysty ennustamaan pitemmän päälle maailman tapahtumia. Itä ja länsi tulevat tuskin olemaan todellisia ystäviä. Venäjän ja Kiinan välinen ystävyys, yksimielisyys Nato-kysymyksistä ja sotilaallisesta yhteistyöstä on todella vahva lännen vastapuoli.
Maailmassa vallitsevan kaikenlaisen tasapainon ratkaisevat suuret maat. Euroopassa määräävät taloudellisen tahdin Saksa ja Ranska. Jos ne, tai vaikkapa toinen, lopettaisivat taloudellisesti hunningolle joutuneiden maiden rahallisen avustamisen, olisi rahaliiton tie käytetty loppuun ja mahdollisesti EU hajoaisi pian.
ILMARI MATINNIEMI kiuruvesi
|
|
