| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kiusaajia riittää aina
Minäkin haluan puuttua, niin paljon puhuttuun ja ihmisiä puhuttavaan sanaan kuin "kiusaus". On niin monenlaista kiusausta olemassa. Henkilökohtaisesti olin kiusattu koko työelämäni ajan. Työpaikkakiusausta tutkitaan näköjään siellä missä aita on alin ylittää.
Yleensä ne (me) "pikkunilkit", olimme avainasemassa työpaikan ilmapiiristä. Kun kävi käsky ylhäältä, niin oli tehtävämme asia soveltaa työyhteisöön. Tällöin tulee esiin henkilökohtainen ammattitaito, niin johtamisessa, kuin alamaisena olemisessakin. On suorastaan naurettavaa, kun puhutaan tänä päivänä tutkimuksista, jotka on tehty, ylempien ja keskitason palkannauttijoiden keskuudessa. Miksi, kun suurin osa on tässä vaiheessa unohdettu?
Tietääkseni kaikkein eniten kiusausta tapahtuu työnjohtaja/työntekijä akselilla. Mutta kyllä kaikissa portaissa löytyy omat kiusaajat. Jokaisessa työpaikassani olen havainnut tiettyä ja tietämätöntä kiusausta. Avainasemassa ovat kielikellot, hännystäjät, sekä puskaradioporukan ihmiset, puhumattakaan esimiesten sukulaisista.
Viisikymmenluvulla oli yleistä köyhien ja evakkojen kiusaaminen, niin koulussa kuin siviilissä. Riippui siitä missä eli ja ketä pokkuroi. Kermapullolla ja voikilolla opettajat siirsi hyvin helposti kiusaajan kiusatuksi.
Pitäisikö todella miettiä, miksi arvovalta ja kunnioitus on mennyt peruskouluissakin, kun maito tulee Arlalta, tai Valiolta?
Pikkumökin lapsena sai jo hyvän koulutuksen kiusattuna olemisesta. Kansakoulu ja kyläyhteisö opetti, katkerimman kautta. Muistan senkin kun kiusattiin siitäkin, kun isät oli nähty kylällä, muillakin asioilla kun sunnuntain jumalanpalveluksissa. Kyllä se on ollut suuri painajainen meille lapsille, läpi elämän. Kyllä on monesti mieli ollut mennä sanomaan niille koulukavereille ja heidän vanhemmilleen suorat sanat, mutta viisas vaikenee.
Mitenhän olisi, kun sellaiset voimamme, kuin kateus, ahneus ja toisen ihmisen panettelu osoitettaisiin kohteliaisuuteen ja toisen ihmisen hyväksymiseen. Että elä itse, ja anna toisenkin elää! Silloin mekin voisimme nauraa ja iloita muustakin syystä kuin vahingonilosta!
Tutkikaa ja luokaa parempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta, edes nykyisille ihmisille. Vaikka tässä keinussa istun, ja relaan, niin kuitenkin lehtiä luen ja selaan. Muistetaan, että elämä jatkuu vielä Halosen jälkeenkin.
Me tarvitsemme iloisia ihmisiä, iloitsemaan tulevaisuudesta, kilvan kevätauringon.
Parasta työilmapiiriä toivoen.
VILJO KAUPPINEN iisalmi
|
|
