| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hajoaako kallioperä?
Kestävää on kallio ja kaunis myös usein katsella.
Kansalaiset ovat huolissaan Suomen kallioperän kestävyydestä. Tästä on esimerkkinä Naiset ydinvoimaa vastaan (LK 16.4.2012), ja ihmettelevät sitä, miksi meillä ei ole keskusteltu ydinjätteiden varastoimisesta kallioperään.
Läntisessä naapurissa on keskusteltu, ja poliitikot siellä päättivät luopua ydinvoiman tuottamisesta. Silti ulkomailla tuotettua ydinvoimaa voitiin käyttää. Lopulta kävi niin, että lopetuspäätös piti purkaa. Ilmasto ei ottanutkaan lämmitäkseen sitä vauhtia kuin oli ennustettu.
Sama tilanne tulee olemaan Saksassa, missä Fukushiman pelottamana päätettiin luopua ydinvoimasta. Saksa pyrkii tuottamaan miljoona sähköautoa lähimmän 20 vuoden aikana. Tuontisähkölläkö meinataan saksalaisten sähköautojen akut ladata vai toivotaanko siellä jatkuvaa auringonpaistetta?
Suomessa kallioperä on kestänyt kovaa kulutusta viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana, jolloin mannerjäätiköt ja sulat ajat ovat vaihdelleet. Viimeksi tapahtunut jäätiköityminen päättyi 9 500 vuotta sitten. Sen kerrostamana täällä on maaperä kallioperän päällä. Jäätikkö kulutti edellisen kerrostamat maat ja kuljetti niitä edelleen.
Kallioonkin kohdistui voimakasta eroosiota, ja siitä ovat rannoilla näkyvät silokalliot merkkinä. Itse kallioperä ei kulunut vaan muotoutui. Hajonneet ja rapautuneet kallion osat lähtivät liikkeelle jäätikön mukana, mutta kova kallio ei hievahtanutkaan.
Kallion sisään 500 metrin syvyyteen louhitut luolastot ovat Suomen kallioperässä jäätiköiden koskemattomissa. Luolastot ovat kiinteissä kappaleissa joustavien saumojen ympäröimänä. Tällöin kallioperän liikkeet eivät riko luolastoja.
Nykyinen Posivan tekemä luolasto on tiiviissä graniittikappaleessa. Tiiviys on takeena siitä, että mahdollisesti luolaan vuotaneista aineista pääsee kivessä etenemään mahdollisimman vähän. Luolien sijoittamiselle voisi olla parempi edelliseen verraten käänteinen tilanne.
Siinä luolat tehtäisiin joustavaan kivilajiin kuten Satakunnan hiekkakiveen tai Muhoksen muodostuman hiekkakiviin ja saviliuskeisiin. Tällöin luolat sisustettaisiin niin vahvalla teräsbetonilla, että se kestäisi ympäristöstä tulevan paineen.
Ydinpommin vaikutus voi ulottua jopa kymmenien metrien syvyydelle, mutta suuren meteoriitin törmäys voi ulottua yli puolen kilometrin. Jäätiköitymisen ja meteorin tapauksissa on ihmiskunnalla taatusti tärkeämpiä tehtäviä kuin pohtia ydinjätteiden tilaa luolastoissa.
Suomessa kivikuoren paksuus on kymmeniä kilometrejä. Laattarajat ovat kaukana. Lähin on Keski-Atlantin harjanne. Siten sijaintimme on laatan keskivaiheilla. Voi olla niin, että Kaledoniidien eli Köli-vuoriston vaikutuksesta maa kohoaa länsirannikolla. Tällainen tilanne on Suomen kallioperässä. Siitä on tietenkin hyvä jatkaa keskustelua.
EELIS PULKKINEN ylitornio
|
|
