Fossiilinen energiapolitiikka joutaa romukoppaan

Puustosta saatavaa bioenergiaa pidetään uusiutuvana ja puhtaana energiamuotona. Uusiutuva energianlähde puu toki on, mutta miten lie kokonaisuuden?

Energiapuun korjuu vesittää energiapuusta saavan hyödyn. Ennen kuin puuta päästään keräämään, täytyy kuljettaa alueelle kone, öljyn avustuksella. Sitten koneelle pitää työmiehen ajaa, öljyn avustuksella. Metsäkone ei liiku ilman öljyn avustusta, puutavaraa ei saada ilman öljyä pois maastosta, eikä sitä konettakaan. Puun prosessointiin vaaditaan valtavasti energiaa. Koko tähän ketjuun tarvittava öljy on tuotava jostain päin planeettaamme Suomeen, kuluttamalla öljyä. Lisäksi energiapuun poistaminen on hiilinielujen pienentämistä.

Seuraava vaihe onkin ollut biokomponentin lisääminen polttoaineeseen, ja siinäkin toteutuu sama ongelma. Raaka-aine sinänsä on uusiutuva ja puhdas, mutta sen korjuu, ja sen aiheuttamat ongelmat vesittävät saatavat hyödyt. Biopolttoaineiden tuotannot globaalisti tuhoavat metsiä ja luonnon monimuotoisuutta. Puuplantaasit eivät ole yhtä tehokkaita hiilinieluja kuin luonnontilainen metsä ja näin vapautetaan hurjasti hiiltä. Samalla myös alueiden asukkaat ajetaan asuinseuduiltaan valtioiden toimesta, jotta suuret biopolttoaineyhtiöt pääsevät tahkoamaan hyvät voitot, koska valtiot maksavat suuria tukia biopolttoaineille. Ilman tukia koko härdelli ei olisi kannattavaa, ja kokonaisuudessa kulutettaisiin vähemmän energiaa ja vapautettaisiin vähemmän hiiltä.

Biopolttoaineet ovat harha-askel, ja jo nyt maailmalla on virinnyt keskustelu, että biopolttoaineen tuotannon tukiaiset täytyy lopettaa. Näin juuri pitääkin tehdä. Esimerkiksi Suomessa bensaan lisätty biokomponentti on vain länsimaalaiselle omantunnon kohotusta, näennäistä vihreyttä, kun tuon biokomponentin tuotanto tuhoaa enemmän kuin hyödyttää.

Turvetuotanto on täysin samanlainen harha-askel kuin puuenergiakin. Saastuttava ketju, ja sen lisäksi vielä erittäin hitaasti uusiutuva energianlähde. Turvetuotanto happamoittaa ja sotkee kiintoainepäästöillään vesistöt. Pohjois-Karjalassa juuri jouduttiin sulkemaan turvesuo, kun sen laskemat happamat jätevedet tappoivat laskujoen kalaston. Turvetuotannon haitat ovat erittäin paljon suuremmat kuin siitä saatavat hyödyt. Tulvasuojelussa luonnontilaiset metsät ja suot voittavat sata nolla patoaltaat, ja niihin varastoituu enemmän vettä kuin mihinkään patoaltaaseen.

Logistiikka lähes sataprosenttisesti öljyn varassa, kuten myös alkutuotanto. Polttokennot ovat ainoa realistinen tie sähkömoottoreiden ohella ulos tästä ongelmasta. Öljyn hinta sanelee sen, paljonko muut tuotteet maksavat.

Ihmiskunta elää valtaavaa murrosta, kuten Suomikin. Energiantuotanto on saatava oikeasti ympäristölle hyväksi, kuten myös energian käyttäminen täytyy saada tehokkaammaksi. Pelkällä energiatehokkuuden parantamisella päästään jo pitkälle, energiaa täytyy säästää aina kuin vain on mahdollista.

On sulaa hulluutta olla hyödyntämättä sitäkin vähäistä auringonpaistetta mitä Suomessa on, tai näitä tuulisia päiviä. Lehdessä aiemmin ollut ehdotus tuulivoimalan ja kännykkämaston yhdistämisestä on loistava esimerkki tuulivoiman soveltuvuudesta pienkohteiden sähköntuotantoon. Toinen hyvä esimerkki on maatilojen biokaasureaktorit, jotka pitäisi Suomessakin saada käyttöön. Aurinkosähkö ja pienoistuulivoimala on erittäin hyvä ratkaisu sähköntuotantoon pienkohteissa, pienentämään sähkölaskua. Paukkupakkasilla aurinko paistaa, muttei tuule. Suvikelillä ei paista, mutta tuulee. Hyvin harvoin Suomessa on pilvinen ja tyyni ilma.

Ydinvoima on välttämätön perusvoiman muoto kantamaan ihmiskunta kohti uusia uusiutuvia energiamuotoja. Se on myös ympäristöystävällinen, kun verrataan tuotettua energiamäärää, raaka-aineen tuotannossa, ja energiantuotannossa käytettyyn fossiilisien polttoaineiden määriin. Mutta se on vain väliaikainen ratkaisu. Fuusioenergia, ja valtavat aurinkosähkölaitokset aavikoilla ja kiertoradalla tekevät tuloaan, kuten myös uudet energiansiirtoteknologiat. Logistiikassa ja alkutuotannossa vetypolttokennot ja sähkömoottorit tekevät tuloaan, ja niiden kehitystyöhön suunnataan entistä enemmän varoja.

Suomen iskukyky on korkeasti koulutettu työvoima ja kokemus teollisesta tuotannosta. Suomesta pitää löytyä pääomaa, jolla vihreän teollisuuden yli 1 000 miljardin euron markkinoille päästään mukaan. Siellä se tulevaisuuden Nokia on. Suomella ei ole varaa jäädä näpertelemään fossiilisen energiatuotantopolitiikan kanssa vaan katsottava tulevaisuuteen.

LAURI KUMPULAINEN iisalmi

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious