EmediateAd

Vanhusten kotihoito kaipaa valtakunnallisia normeja

A A
14.1.2011 5:03

Vanhustenhoito mullistuu Ylä-Savon Soten alueella lähivuosina. Terveyskeskusten vuodeosastot lakkautetaan, laitospaikat vähenevät. Tilalle tulee palveluasumista, avohoitoa ja kotihoitoa.

Poliitikot ja viranhaltijat markkinoivat uudistusta usein inhimillisillä perusteilla. Kotihoito on inhimillisempää kuin laitoshoito. Samalla säästyy myös selvää rahaa, kerrotaan.

Soten uudistuspolitiikan suuntaviivat ovat selvillä ja noudattelevat pitkälti valtakunnallisia suosituksia. Käytännön yksityiskohdissa piilee kuitenkin kysymyksiä, jotka ovat vailla vastauksia.

Mitä kotihoito tarkoittaa? Tarkoittaako se vain perushoitoa vai myös palveluita? Kuinka paljon kotihoito todellisuudessa maksaa? Kuka on oikeutettu hoitoon? Milloin asiakkuus määritellään tilapäiseksi, milloin säännölliseksi?

Ongelmat eivät koske vain Ylä-Savoa vaan ne ovat valtakunnallisia.

Valtiotalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi joulukuussa selvityksen, jonka mukaan kunnilla eikä edes sosiaali- ja terveysministeriöllä ole kunnollista käsitystä kotihoidon kokonaiskustannuksista.

Kunnissa myös määritellään vanhusten kotihoito eri tavoin. Tämä johtaa käytännössä siihen, että vanhukset saavat eri kunnissa eritasoista palvelua ja hinnoittelu on kirjavaa.

VTV:n mukaan kotihoito ei välttämättä edes ole taloudellisempaa tai inhimillisempää kuin laitoshoito.

Nykyinen kirjava ja sekava tilanne ei voi jatkua. Sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi määritellä täsmällisesti, mitä säännöllisellä kotihoidolla oikein tarkoitetaan. Myös maksuille pitää määrittää yhtenäiset perusteet.

Vanhustenhoidon uudistaminen on yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä tällä vuosikymmenellä. Vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu Suomessa. Ylä-Savo ikääntyy vieläpä valtakunnallista keskiarvoa vauhdikkaammin.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

irma karinen kirjoitti 14.01.2011 08:11
"Suomi koitui isoäidin kohtaloksi.Opettaja, rehtori Eveline Fadayel, kuoli kotonaan Vantaalla."HS,13.1.2011.Tämän isoäidin kohtelu Suomessa antoi kansainvälisen näytön vanhustenhoidon - vanhuksiin suhtautumisen inhimllisyyden tasosta -Suomessa?Isoäiti ei liene ollut pyytelemässä aineellista apua suomalaisilta, kolme poikaa  olisivat huolehtineet, ja  huolehtivat, elatuksen. Vasta ilta tietää, mitä päivä on ollut - mitä sen jälkeen?Vanhustenhoito on kasvanut - annettu kasvaa - valtakunnalliseksi ongelmaksi - ongelma ei voi olla yllätys, vanhuushan tavoittaa jokaisen, jos eletään ja terveenä ollaan:"Iltapuolelaisilta" ei pahemmin kysellä, miten edettäisiin: Ne on sen kirkkaimman päivän eläjät, jotka "ovat tietävinään", mitä vanhuus on, mitä vanhus tarvitsee.Kuitenkin liian usein inhimillisyys,lähes ihmisyys, on poissa kuvioista? Hyviä hoitajia, hoitopaikkoja on, ja heille kiitos ja kunnia. Vanhusten hoito kaipaa enimmillään koulutettuja KODINHOITAJIA - mallia sodanjälkeen koulutetut KOTISISARET, ja kotihoito pelaa! Sairaanhoitajat ja Lääkärit tulevat vasta "loppumetreille: (On se outoa, jos terveyskeskukset tyhjenevät tarpeettomina rautatieasemien tapaan!! Ja kansa vain ihmettelee?) Vanhusneuvostot voisivat olla linkki vanhusten ja hoitosuunnittelun välillä, mutta kannanottoja vanhuksiinpäin en ole huomannut, on surullista, että viimevuoden toiminnasta näkyvin huomio on että: -neuvosto saa kokouspalkkiot?(Vanhusten viikolla tosin juhlittiin, mutta elämä ei ole vain viikon juhla - vuosi on pitkä?) On suurijoukko vapaaehtoisia "puurtajia" vanhustyössä, kyllä heilläkin olisi varmaan sanottavansa, ideansa tuotavana vanhusten hoitoon? Vanhuksista on vielä kuitenkin suurin joukko oikeuskelpoista "äänestysaktiivia",niin olisiko "inhimillistä" neuvotella tulevaisuuden toiveista?
Kommentoi