| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Torstai 17.5.2012 |
|
Vanhusten kotihoito kaipaa valtakunnallisia normeja
Vanhustenhoito mullistuu Ylä-Savon Soten alueella lähivuosina. Terveyskeskusten vuodeosastot lakkautetaan, laitospaikat vähenevät. Tilalle tulee palveluasumista, avohoitoa ja kotihoitoa.
Poliitikot ja viranhaltijat markkinoivat uudistusta usein inhimillisillä perusteilla. Kotihoito on inhimillisempää kuin laitoshoito. Samalla säästyy myös selvää rahaa, kerrotaan.
Soten uudistuspolitiikan suuntaviivat ovat selvillä ja noudattelevat pitkälti valtakunnallisia suosituksia. Käytännön yksityiskohdissa piilee kuitenkin kysymyksiä, jotka ovat vailla vastauksia.
Mitä kotihoito tarkoittaa? Tarkoittaako se vain perushoitoa vai myös palveluita? Kuinka paljon kotihoito todellisuudessa maksaa? Kuka on oikeutettu hoitoon? Milloin asiakkuus määritellään tilapäiseksi, milloin säännölliseksi?
Ongelmat eivät koske vain Ylä-Savoa vaan ne ovat valtakunnallisia.
Valtiotalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi joulukuussa selvityksen, jonka mukaan kunnilla eikä edes sosiaali- ja terveysministeriöllä ole kunnollista käsitystä kotihoidon kokonaiskustannuksista.
Kunnissa myös määritellään vanhusten kotihoito eri tavoin. Tämä johtaa käytännössä siihen, että vanhukset saavat eri kunnissa eritasoista palvelua ja hinnoittelu on kirjavaa.
VTV:n mukaan kotihoito ei välttämättä edes ole taloudellisempaa tai inhimillisempää kuin laitoshoito.
Nykyinen kirjava ja sekava tilanne ei voi jatkua. Sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi määritellä täsmällisesti, mitä säännöllisellä kotihoidolla oikein tarkoitetaan. Myös maksuille pitää määrittää yhtenäiset perusteet.
Vanhustenhoidon uudistaminen on yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä tällä vuosikymmenellä. Vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu Suomessa. Ylä-Savo ikääntyy vieläpä valtakunnallista keskiarvoa vauhdikkaammin.
|
|

