| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Unohtui kertoa, ettei tämä mummoja koske
Haja-asutusalueiden asukkaat eivät ole saaneet riittävästi tietoa uusista jätevesimääräyksistä, ja moni on investoinut turhiin laitteisiin, toteaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.
Se on paljon sanottu ministeriltä. Jos ja kun näin on tapahtunut, niin joku voi kysellä korvausten perään.
Asiasta annettiin asetus vuonna 2003 ja ympäristönsuojelulakia muutettiin vuonna 2005, eli aikaa tiedottamiseen on ollut runsaasti. Iso osa maaseudun ihmisistä ei kuitenkaan edelleenkään tiedä, mitä uusi laki heiltä lopulta edellyttää.
Tämä on häpeällistä.
Tietoa asiasta on tullut eniten niiden taholta, jotka myyvät jätevesien käsittelyjärjestelmiä, ja selvää on, että tällainen tilanne ei ole ihmisten hyvä ja kohtuullinen. Jos laki edellyttää yksittäisiä ihmisiä tekemään jotain ja vielä sellaista joka voi maksaa paljon, niin viranomaisilla on velvollisuus tiedottaa asiasta jokaiselle erikseen.
Nyt on vain "annettu ymmärtää".
Tapahtuneesta syntyy kuva, että on tarkoituksella jätetty tiedottamatta asetuksen sisältämä harkinnanmahdollisuus ja liikkumavara. Mm. ikäihmisillä on mahdollisuus anoa siirtymäaikaa, useampaan kertaan. Kunnilla on mahdollisuus myöntää lievennyksiä asetuksen vaatimuksiin. Vasta 83 kuntaa on selvittänyt tällaiset mahdollisuudet, vaikka ne ovat yksittäisten talouksien päätösten kannalta ratkaisevia.
Ilmeisesti kuntia ei ole informoitu ja patisteltu asiassa riittävästi.
Koko jätevesisotku nostaa ajatuksen ympäristöministeriön "ideologisesta sodasta" - Itämeren pelastamisen ehdoilla - eli tilanteen hyväksikäytöstä kohtuuttomalla ja ihmisten viranomaisiin kohdistamaa luottamusta syövällä tavalla.
Ylä-Savon kunnissa on tekeillä ja suunnitteilla kuntakohtaisia yleissuunnitelmia, joissa kartoitetaan jätevesien yhteiskäsittelyn ja yhteishankintojen mahdollisuudet. Kiinteistöissä, joita yhteishankkeet voisivat koskea, ei kannata tehdä päätöksiä ennen kuin suunnitelmat on tehty.
Yhteiskäsittelyt ja -hankinnat tarjoavat ratkaisumalleja, mutta jokaisen ratkaisun tulisi perustua kiinteistökohtaiseen tarpeeseen eli sen selvittämiseen. Eli suunnitelmatkaan eivät saisi pelkästään "antaa ymmärtää".
|
|
