| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Lepikon torppa täytyy pelastaa ränsistymiseltä
Pielaveden käyntikortin, Lepikon torpan kävijämäärät ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Lepikko-säätiö tarvitsee sponsoreita kyetäkseen ylläpitämään kansallista muistomerkkiä.
Pielaveden ykkösmatkailunähtävyys, Urho Kekkosen syntymämuseo Lepikon torppa on ahdingossa. Syynä on dramaattinen kävijämäärien lasku.
Kävijämäärä jäi tänä kesänä 3 500:een, kun vielä neljä vuotta sitten se oli kuusi tuhatta (HS 3.9). 1960-luvulla, kun paikka avattiin yleisölle, museossa kävi vuosittain 35 000 vierasta.
Suosion lasku ei ole sinänsä yllättävää. Aikalaisilleen Urho Kekkonen oli myyttinen ja kiistelty Suomen tasavallan pitkäaikaisin presidentti, jonka synnyinsija kiinnosti suuresti. Nykynuorissa Kekkonen ei aiheuta suuria tunteita.
Tällä hetkellä pääsylipputulot eivät riitä edes museon ylläpitämiseksi tarvittavien palkka- ja korjauskulujen kattamiseen. Kävijöitä pitäisi olla vuosittain vähintään 10 000, jotta Lepikko-säätiö tulisi toimeen omillaan.
Lepikko-säätiö kääntyi pari vuotta sitten opetusministeriön puoleen, mutta valtionapua ei herunut. Lepikko-säätiön asiamiehen Risto Tarvaisen mukaan syntymämuseota voisi ylläpitää, jos säätiö saisi 5 000-10 000 euroa vuodessa. (SK 3.9).
Lepikon torppa on merkittävä kansallinen muistomerkki, jonka ränsistyminen olisi häpeällistä. Pielaveden käyntikortti ei kerro pelkästään Kekkosen elämäntyöstä vaan kuvaa havainnollisesti myös sitä, kuinka ihmiset elivät sata vuotta sitten.
1960-luvulla museoksi entisöidyn torpan pärekatto uusittiin kaksi vuotta sitten paikallisten Osuuspankkien ja Savon Sanomien rahoilla. Nyt sitä ei saa päästää rapistumaan. Torpan pelastamiseksi luulisi löytyvän pysyvämpiä sponsoreita. Ei ole kyse suurista rahasummista.
Apua voi tulevaisuudessa tulla myös valtiolta. Opetusministeriön työryhmä pohtii parhaillaan, miten pienten paikallismuseoiden toiminta voitaisiin turvata tulevaisuudessa.
|
|
