| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Leikkauslistoissa riittää päättäjillä pähkäiltävää
Kun Iisalmen kaupungin virkamiehet ja luottamushenkilöt palailevat kesälaitumilta takaisin pohtimaan kaupungin taloustilannetta, saavat aivonystyrät tehdä töitä oikein olan takaa. Edessä on nimittäin leikkauslistojen laatiminen.
Iisalmen kaupungin tämän vuoden talousarvio on alijäämäinen 4,7 miljoonaa euroa, mistä kaupunginjohtaja Martti Harju ja kaupunginhallitus ovat vetäneet omat johtopäätöksensä: jotain tarttis tehdä.
Kaupunginhallituksen yksimielisesti hyväksymän vuoden 2011 talousarvioraamin mukaan toimintakatteen pitää pysyä ensi vuonna tämän vuoden tasolla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että alkuperäisten säästösuunnitelmien lisäksi kaupungin pitää raapia kasaan 1,5 miljoonan euron lisäsäästöt.
Pähkäiltävää riittää myös Sote-kuntayhtymän virkamiehillä ja luottamushenkilöillä. Kuntayhtymän jäsenkunnissa on nimittäin halukkuutta pitää Soten ensi vuoden budjetti tämän vuoden tasolla.
Kun sosiaali- ja terveydenhoidon menot ovat kasvaneet viime vuosina Ylä-Savon kunnissa 5-9 prosentin vuosivauhtia, joudutaan sosiaali- ja terveydenhuollossakin pohtimaan mittavia leikkauksia. Talouden tasapainottamisessa riittää haastetta kuntayhtymälle, jonka rakentaminen on vielä monelta osin kesken.
Soten valtuuston puheenjohtajan Rauno Pikkaraisen (vas.) mukaan "nollabudjetin" tekeminen Sotessa ensi vuonna olisi "painajainen" (IS 11.8.). Painajaisella hän viittaa leikkauksiin, joita palveluihin jouduttaisiin tekemään.
Pikkaraisen ja monien muiden huolen ymmärtää.
Kuntien taloudet pitäisi kuitenkin saada tavalla tai toisella tasapainoon: jos jatkuvasti elää yli varojen, on edessä ennen pitkää äkkijarrutus, joka johtaa hätiköityihin paniikkiratkaisuihin.
On tietysti helppoa olla niiden päättäjien joukossa, jotka arvostelevat talouden tasapainottamista. Paljon vaikeampaa on olla päättäjä, joka vaatii laittamaan menot kuriin.
Olennaista on, että leikkauksista käydään avointa keskustelua. Kunnallispäättäjien lisäksi kansalaisten toivoisi pohtivan, mikä on oikeasti tärkeä ja mikä vähemmän tärkeä palvelu tai etuisuus. Olennaista on, ettei kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta leikata.
|
|
