| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Huippu-urheiluun tarvitaan suurremontti
Penkkiurheilijat ovat seuranneet epäuskoisena suomalaisurheilijoiden taaperrusta Vancouverin talviolympialaisissa.
Eilisillan ja yön kisatapahtumat ovat voineet kaunistella mitalitilastoa, mutta joka tapauksessa Suomen suoritus olympialaisissa on katastrofi.
Suomen menestys jää kauas aikaisemmista talviolympialaisista. Vuoden 2006 talviolympialaisista Suomi saavutti yhdeksän mitalia, vuonna 2002 seitsemän ja vuonna 1998 peräti kaksitoista mitalia.
Viime vuoden perusteella erityisesti hiihtolajien piti tuottaa Vancouverissa mitalisade, mutta toisin kävi.
Virallinen kisatavoite, 10-12 mitalia, olisi ollut saavutettavissa, jos urheilijat olisivat venyneet kauden parhaisiin suorituksiinsa. Vielä on täysi mysteeri, miksi niin monien suomalaisurheilijoiden kunnonajoitus epäonnistui totaalisesti.
Kisojen jälkeen pitää tehdä syvällinen analyysi siitä, mikä meni pieleen. Selvää on, että osassa valmennusporrasta pitää väen vaihtua.
Henkilövaihdoksilla ei kuitenkaan ratkaista suomalaisen huippu-urheilun ydinongelmaa, vanhanaikaista organisaatiomallia.
Lajiliitot puuhastelevat liikaa omillaan eikä jokaiseen liittoon riitä valmennuksen huippuosaajia. Lajiliittojen yhteistyötä lisäämällä olisi mahdollista saada huippuvalmentajien osaaminen parempaan käyttöön.
Myös huippu-urheilun toimintaedellytyksissä riittää parannettavaa.
Suomen olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola peräänkuuluttaa suuria korjausliikkeitä huippu-urheilun rakenteeseen, valmennukseen ja arvopohjaan (Yle Aamu-tv 25.1.).
Väistämättä on kysyttävä, miksi valmennusta vuodesta 2003 johtanut Niemi-Nikkola ei ole aloittanut huippu-urheilun suurremonttia jo aikaisemmin?
On olympialaisissa suomalaisnäkökulmasta sentään jotain myönteistä. Kukaan ei ole ainakaan vielä kärynnyt dopingista.
|
|
