| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Häpeän tunnetta on vähennettävä
Valtaosan ihmisistä puurtaessa työelämän oravanpyörässä monilta jää huomaamatta yhteiskuntamme vähäosaisten asema.
Vaikka Suomi on yksi maailman vauraimmista maista, leipäjonot ovat kuuluneet maamme arkeen jo viimeisen 20 vuoden ajan. Eikä avuntarvitsijoiden määrä ole vähäinen: Vapaaseurakuntien jakamia ruoka-avustuksia jonotti Iisalmessa tiistaina noin 80 avuntarvitsijaa.
Huolestuttavinta kehityksessä on se, että ruoka-avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut viime taantuman jälkimainingeissa joka vuosi. Vuoden 2011 tilastojen mukaan suomalaisista noin 13 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella eli alle 1 000 euron kuukausituloilla.
Eri yhdistysten ja järjestöjen jakamalle avulle pitää nostaa hattua: monelle ihmiselle ruoka-apu ja myös jakotilaisuuksissa saatu sosiaalinen tuki on aivan oleellisen tärkeää.
Avun hakemiseen liittyy vieläkin voimakas häpeän tunne. Monet sosiaalitukiin oikeutetut eivät hakeudu sosiaalipalvelun asiakkaiksi, koska he kokevat "sossun" toiminnan kuulusteluksi ja alentavaksi tenttaamiseksi. Samalla suunnaton paperimäärä vierottaa palveluiden parista.
Myös tuore Tampereen yliopiston haastattelututkimus on tullut samaan johtopäätökseen: normeja ja byrokratiaa on liikaa. Tämä ei ole sosiaalitoimen henkilöstön vika. Soten sosiaalijohtaja Marja-Leena Meriläinen toivoo toimeentulotuen hakuprosessin yksinkertaistamista lainsäädännön keinoin (IS 18.1.). Samalla on syytä karistaa viimeisetkin rippeet sosiaalitoimen kontrolloivasta maineesta.
Hallituksen ajama kuntarakenneuudistus voi vaikeuttaa sosiaalitukien hakemista entisestään. Jos lähipalvelut viedään kauemmaksi, vaarana on että sosiaalitukien hakeminen vaikeutuu entisestään.
Uusia kuntakarttoja piirrellessä on pidettävä mielessä, että kaikkein vähäosaisimpien taakkaa ei pidä enää kasvattaa. Köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten henkinen taakka on jo valmiiksi raskas.
|
|
