torstai 24.8.2017
Perttu

Mä taimi olen sun tarhassas!

Totisesti, jos mitkä, niin nämä virren sanat ovat tulleet minua melko liki tänä keväänä. En tiedä mistä syystä riehaannuin laittamaan kasveja yli oman tarpeen. Lienen kai salaisesti haaveillut hyötykasvien kasvattamisesta ja siihen liittyen tietysti kasvihuoneen rakentamisesta. Itse tein asian eteen sen verran, että laitoin taimet itämään sekä hommasin käsivaralla tehdyt kasvihuoneen piirustukset. Kasvihuoneen tekemisen jätin parempiin käsiin, mutta taimipurkkien kanssa olikin jo vilkkaampaa. Aamuin illoin kumarruin katsomaan, että joko nyt näkyisi jotain. Kunpa en olisi ollut niin innokas taimieni kanssa. Kurkuntaimet kukkivat täyttä häkää kodissa sisällä ja kasvihuone vasta suunnitteluvaiheessa. Lieneekö edes maa vielä sulanut. Olisipa kasvien ”silmät” pysyneet kiinni vielä jonkun aikaa eivätkä olisi havainneet kasvavaa valon määrää. Kohta varmaankin jo saan nyppiä ns. varkaita tomaatin taimista.

Luulen, että Taivaan Isä kumartuu kurkistamaan aika ajoin myös meidän puoleemme katsoen, joko Hänen taimensa orastaisi. Vai onko kylmä käynyt ja vienyt kaiken sadon. Hengellisessä elämässämme kasvaaksemme tarvitsimme samoja aineksia kuin kasvien taimet. Valoa, kastelua, ravinteita, valoon päin kääntämistä, ym. Huvittuneena muistelen, kun äitini keitti pelargonioille ”päiväkahvit”. Toki hän jäähdytti kahvin ennen kuin antoi kukille ja siinä kastelun lomassa rupatteli kukille.

Kasvit voimme tukahduttaa liiallisella kastelulla. Samoin kuin meidän ihmisten rakkaus voidaan tukahduttaa liiallisiin vaatimuksiin. Entäpä jos lähellämme on ihminen, joka arkana hapuilee oman hengellisen kasvunsa kanssa ja hänen päälle kaadettaisiin vain vaatimuksia siitä, millainen hänen tulisi olla. Ei, Jumala ei vaadi sitä, vaan vääristyneen ajattelun omaavat ihmiset. Kyseinen etsijä tarvitsee vain tukikeppejä ympärilleen sekä rohkaisun sanoja. Hän tarvitsee ympärilleen hengellisen ”elämänlangan”, joka nostaa hänet pystyyn tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä elämänlanka pyrkii niskan päälle oikealla tavalla, ei tukahduttaakseen. Kasveista me nypimme varkaat, että ne eivät veisi voimaa itse kasvilta. Samaa nyppimistä me ihmiset myös kaipaamme. Maailmasta löytyy monenlaista hihasta vetäjää sekä houkutusta. Niitä kannattaa poistaa ”iholta”, jotta pääsisimme kasvamaan oikeaan suuntaan. Meitä ihmisiä tulee kääntää valoon päin joka ainoa päivä. Sitten kerran, kun kasvumme ja kukintomme on päättynyt, voisimme varmuudella tietää, kuka multiemme päällä viimeisenä päivänä seisoo.

Riitta Kaasinen
Toimistopäällikkö
Ylä-Savon seurakuntayhtymä


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *