lauantai 21.10.2017
Ursula

Laivojen ja hiekkarantojen Hel

Heinäkuisena lauantaina suuntasimme kuuden suomalaisen voimin kohti Helin niemimaata. Tämä niemimaa sijaitsee Puckinlahden länsirannalla ja rannikkokaistale onkin kaunista hiekkarantaa. Lueskelin, että alue on yksi Puolan suosituimpia rantakohteita, enkä toisaalta ihmettele syytä. Kyseessä on pieni, hurmaava ja hyvän fiiliksen jättävä kaupunki keskellä merta. Google Mapsista näkeekin tarkemmin paikan ainutlaatuisen sijainnin. Gdanskin keskustasta Heliin on maanteitse matkaa 100 kilometriä, joten päiväreissu Gdanskista onnistuu helposti.

JUNALLA HELIIN

Päätimme valita menomatkan kulkupeliksi junan ja tulla takaisin laivalla. Katsoin juna-aikataulut täältä, sivut ovat myös englanniksi joten sivuilla navigointi on helppoa. Valkkasimme mukaan lähtevän porukan kanssa lauantaina kello 09.55 lähtevän junan R55065. Ostin lipun päärautatieaseman lippuautomaatista, lippu maksoi 15 zlotya eli 3,55 euroa. Junamatka kesti kaksi tuntia 30 minuuttia, matka meni sutjakkaasti porukan kesken jutellen ja maisemia katsellen.

LAIVALLA HELIIN GDANSKISTA, SOPOTISTA TAI GDYNIASTA

Heliin pääsee näin kesäaikaan ainakin tällä lautalla, mukaan pääsee joko Gdanskista, Sopotista tai Gdyniasta. Tulimme Helistä Sopotiin laivalla, joten voin lämpimästi suositella tätä vaihtoehtoa.

HEL FAKTAT

  • Kaupunki, niemimaa Itämeressä
  • 35 km pitkä, 100 metriä kapea, ainutlaatuinen pyöreälinjainen hiekkaranta
  • Aikaisemmin sotilaallisesti merkittävä alue, raskaasti aseistettu
  • Sotilastoimintaa läpi koko 1900-luvun, myös laivastotukikohta
  • Hel oli toisessa maailmansodassa Puolan pisimpään puolustettu alue

Saavuimme Heliin junalla puoli yhden aikaan, ja paikalla oli jo paljon turisteja ottamassa aurinkoa, uimassa ja nauttimassa muuten vain kauniista kesäpäivästä. Puolassa kesä on ollut yhtä viileä kuin muuallakin Euroopassa, mutta onneksi tälle lauantaille sattui ihanan aurinkoinen päivä.

Koska kesä tosiaan oli ollut enemmänkin viileä kuin lämmin, olin varautunut reissuun pitkillä housuilla, t-paidalla ja pakannut vielä neuleenkin reppuun. Olen hieman jo tottunut, että rannikkokaupunki Gdanskissa tuulee melkein aina, ja sää vaihtuu hyvin tiuhaan, joten yleensä aina pakkaan reppuun myös sateenpitävän takin. Onneksi tuona päivänä ei tarvinnut vetää takkia niskaan, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän.

Helin kalastusmuseo olisi saattanut olla mielenkiintoinen vierailukohde, mutta tällä kertaa museossa käynti jäi seuraavaan kertaan.

Kävelimme Helin juna-asemalta lyhyen matkan rannalle, ja tutkailimme rauhassa ympäristöä. Mietimme hetken, että poikkeaisimmeko katsomaan hylkeitä Fokariumiin, hyljealtaille mutta lopulta hylkäsimme suunnitelman ja tyydyimme katselemaan hylkeitä lasin takaa. Fokariumissa hoidetaan loukkaantuneita hylkeitä, kun hylkeet voivat paremmin ne voidaan palauttaa takaisin kotiin, Itämereen.

Fokariumin lisäksi muita suosittuja käyntikohteita on kalastusmuseo ja vanha, satavuotias majakka. Tällä kertaa nähtävyydet jäi kiertämättä, ja keskityimmekin nauttimaan kauniista maisemista ja auringosta. Poikkesimme terassilla, jonka jälkeen jo kaikkien vatsat alkoivat kurnia, sillä aamupalasta oli jo pitkä aika.

Kiersimme hetken pitkin katua, jossa oli paljon ruokaravintoloita. Tarjolla oli paljon kalaravintoloita, olimmehan meren äärellä. Valitsimme paikan, josta sai kaikille sopivaa ruokaa. Loppujen lopuksi päädyimme valitsemaan jaettavat annokset: yksi kalaplatter ja kaksi lihaa. Annokset olivat suurikokoisia ja mukana oli lihan lisäksi grillattuja kasviksia ja kastiketta. Mikä parasta, saimme nauttia päivällisen ulkona terassilla.

Maittavan päivällisen jälkeen olo oli vähintäänkin tukeva, mutta mieli oli korkealle. Vaikka en ollut kaukana Gdanskista, vain muutaman tunnin junamatkan päässä, tuli ihan lomafiilis. Sellainen kepeä, aurinkoinen olo.

Tuollaiseen fiilikseen ei onneksi tarvitse kuin hauskaa seuraa, paljon naurua, hyvää ruokaa, aurinkoa ja hiekkarantoja. Tällä reissulla kukaan ei edes käynyt uimassa, mutta rannalla näkyi kyllä muutoin paljon auringonpalvojia.

Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään kohti satamaa jossa näkyikin toinen toistaan hienompia purjeveneitä ja laivoja. Olen jo kauan haaveillut, että olisi hienoa päästä viettämään enemmänkin aikaa veneellä ja ylipäätään meren äärellä, sillä vedessä on itselleni äärimmäisen rentouttava vaikutus. Olen aina tykännyt kaikesta veteen liittyvästä, uimisesta ja veneilystä, kokeilin tänä kesänä ensimmäisen kerran melontaa ja ihastuin siihen täysin. Sup-lautailu on vielä testaamatta.

Satamaan saavuttuamme ostimme laivaliput klo 17 lähtevään laivaan. Lippu maksoi 40 zlotya eli yhdeksän euroa. Olisimme päässeet myös Gdanskiin saakka, mutta päädyimme aiemmin lähtevään laivaan sillä seuraava Gdanskiin lähtevä laiva olisi lähtenyt myöhempään. Ennen laivaan lähtöä oli hyvää aikaa hengailla satamassa ja katsella meressä lipuvia laivoja ja purjeveneitä, ihmetellä ihmispaljoutta.

Hetken hengailun jälkeen olikin jälkiruoan aika. Puolassa jälkiruoan etsintä ei ole vaikeaa, sillä näin kesäaikaan kaduilla on paljon jäätelö- ja vohvelikojuja – jokaiselle jotakin. Itse valitsin monipuolisesta valikoimasta kaksi palloa: ikuisen suosikkini minttusuklaan ja uuden tuttavuuden, Kitkat-jäätelön. Jäätelön ystävänä nämä pallot maistuivat todella hyvälle eikä hintakaan päätä huimannut, yksi pallo kustansi 4 zlotya, yhden euron.

Laivamatka meni leppoisin merkein. Istuskelimme koko matkan ajan kannella katsellen maisemia ja jutellen, juotavaa siemaillen. Laiva oli täynnä, mutta laivan koosta johtuen tila riitti hyvin kaikille.

Suosittelen paikkana Helin niemimaata, sillä jo pelkästään historiansa ja sijaintinsa vuoksi alue on mielenkiintoinen. Näin kesäaikaan alue on turistien suosima, mutta toisaalta paikassa oli siltikin pikkukaupungin tuntu.

Seuraavan kerran aion ottaa pyörän mukaan ja kiertää tätä niemimaata tarkemmin, sillä pyöräillessä saa aivan erilaisen otteen paikasta kuin paikasta.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *